Virtuaalikoirien kasvattaminen & jalostaminen

[Lansu_]

Kirjoittelin pari päivää sitten virtuaalisesta kasvattamisesta Virkoja virtuaalikoiralle -blogiini. Tuota raapustaessa tuli oikeasti mietittyä mitä se virtuaalinen kasvatus- tai jalostustyö oikein onkaan. Nyt sitten huomaan ottaneeni Meripelastajan kasvatussivun uudelleen tarkastelun alle ja pohtivani oikeasti sitä mihin virtuaalikoirieni pennuttamisessa tähtään.

• "Tavoitteenamme on kasvattaa hyväluonteisia, rodunomaisia, terveitä ja suorituskykyisiä koiria."

Kuulostaako tutulta? Veikkaanpa, että kyllä. Kyseinen kliseinen lausahdus löytyy melkein jokaisen virtuaalikennelin kasvatusperiaatteista, myös Meripelastajasta, mutta mitä se oikein tarkoittaa? Miten minä virtuaalisena kasvattajana voin vaikuttaa kasvattieni rakenteeseen, luonteeseen tai menestymiseen? En oikein mitenkään. Kasvattini omistaja on kuitenkin se, joka vastaa koiransa kuvien valitsemisesta, luonteen kirjoittamisesta ja kilpailuttamisesta. Voisin tietenkin yrittää valita kasvatilleni sellaisen kodin, jossa pystyn työntämään jatkuvasti näppini omistajan ja koiran välisiin asioihin, mutta se tuskin olisi kenestäkään mukavaa.

Sukutaulut on oikeastaan ainut asia, jota kasvattaja pystyy kasvattiensa kohdalla "jalostamaan". Kuinka paljon niihin kiinnitetään virtuaalikoirien parissa huomiota? Mun nähdäkseni ei ihan kauheasti. Koiria kyllä kilpailutetaan, jotta sukutauluihin saadaan meriittejä, mutta monen kohdalla se tuntuu jäävänkin sitten siihen.

Koirien parissa sellaisia hevospuolella käytettyjä käsitteitä kuin "pitkä suku", "vanhan linjan edustaja" ja "suvun tasaisuus" kuulee tosi harvoin, jos koskaan. Pitkä suku lienee kaikkien ymmärrettävissä. Siitä huolimatta en ole nähnyt pitkiä sukuja kuin muutamilla roduilla. Toki meillä on vähemmän harrastajia on virtuaalihevospuolella, mutta sukujen pituutta pystyisi siitä huolimatta kasvattamaan. Jo yksi ihminen kykenee siihen pitkäjänteisellä työllä. Vanhan linjan edustaja määritellään tallipuolella sellaiseksi hevosyksilö, jonka suvussa on vähintään kolme vuotta sitten syntyneitä sukulaisia. Suvun tasaisuus on ymmärtääkseni sitä, että yhdistelmiä tehdään harkiten eikä esimerkiksi pitkiä sukutauluja rikota evm-sukuisilla. Lisää tallipuolen jalostusperiaatteista löytyy Virtuaaliwikistä.

Virtuaalikennelpuolella evm-koiria käytetään tosi paljon pentueiden toisena vanhempana. Täällä sukujen yleistymisestä on tehty suuri peikko, joka vissiin omalta osaltaan ajaa evm-koirien käyttöön. Muita syitä voivat olla laiskuus (evm-koira on aika helppo valinta sen oman kisatun kaveriksi) ja kasvattajien yhteistyön puute (omia menestyneitä koiria ei raaskita lainata toisille). Yleistymistä ei tietenkään pidä sallia, mutta toisaalta sitä ei myöskään tarvis pelätä niin kauheasti. Pystymme hankkimaan koska tahansa lisää verta EVM-koirista, siis uusien linjojen aloittaminen onnistuu vaikka tältä seisomalta.
Mua esimerkiksi kaduttaa tällä hetkellä Meripelastajan R-pentueen sukutaulu, joka on evm-koirien takia todella hajanainen. Miksi ihmeessä käytin Agetton Ajasta Ikuisuuteen -nimiselle, yksipolviselle nartulle evm-urosta? Sit vielä risteytin kyseisen nartun tyttären evm-sukuisella koiralla. Nyt mulla on pentue, jonka isän puolella on yksi polvi ja emän puolella vajavaiset kolme polvea. Olisi pitänyt molempien narttujen kohdalla odottaa sopivan uroksen ilmestymistä ja valmistumista. *pudistaa päätään* Mistäköhän taion R-pentueesta kotiin jääneelle urokselle sopivasta sukutaulusta tulevan nartun, ja millainenhan se sopiva sukutaulu sitten on. Meripelastajan P-pentueenkin sukutaulussa on evm-koira, mutta siinä on kuitenkin kaksi melkein täyttä sukupolvea. Mie ainakin annan enemmän arvoa tällaiselle yhtenäisemmälle sukutaululle kun R-pentueen tapaiselle evm-koirilla pahasti rikotulle.

Nyt ihan rehellisesti, kuinka moni oikeasti käyttää aika sukutaulujen tutkimiseen ja pohtimiseen? Muutenkin kun, että etsii pisimmän meriittirivin omistavat koirat ja tarkistaa, etteivät ne ole läheistä sukua keskenään. Mihin te ylipäätään kiinnitätte huomiota virtuaalikoirien kasvattamisessa/jalostamisessa? Olisi mukava kuulla eri ihmisen ajatuksia, jotta voi tarkastella omiakin periaatteitaan kriittisessä valossa.

[Marcia]

Nyt ihan rehellisesti, kuinka moni oikeasti käyttää aika sukutaulujen tutkimiseen ja pohtimiseen?

Myönnettäköön, en tutki tai pohdi! :oops: Pitäisi kyllä. Löydän enään harvoin sellaisia koiria muilta, joita haluaisin käyttää itse jalostukseen. Tai jos sopivia löytyy, ne ovat a) kisaamattomia tai b) niillä on jo pentue. Nykyään tulee käytettyä aika pitkälti omia koiria, tai ihan puhtaasti evm-sukuisia hurttia.

Tavoitteenani on energinen ja työkykyinen saksanpaimenkoira, muistaen kuitenkin vaalia hyvää luonnetta ja terveyttä.

Toisinsanoen tavoitteeni ovat aika realistisia. Energinen ja työkykyinen saksanpaimenkoira merkitsee minulle seka- tai käyttölinjaista saksanpaimenkoiraa, joka näyttää saksanpaimenkoiralta, eikä kovin liukuselkäiseltä luikkusakulta. Esimerkiksi seuraavat koirat eivät edusta ns. "linjaa", mitä saksanpaimenkoirissa haen: 1, 2, 3, 4.
Kun taas hakemaani tyyppiä ovat seuraavat koirat: 1, 2, 3, 4, 5, 6. Vaikka pitkäkarvainen saksanpaimenkoira on IRL "oma rotunsa", en hyväksy itse pitkäkarvaisuutta ja koirat eivät kanna sitä geeneissään.

Hyvään luonteeseen voi aina omistaja vaikuttaa. Itselläni koirien luonteet ovat seilanneet laidasta laitaan: on ohjaajasidoinnaista, mutta voimakkaalla vietillä varusteltua koiraa, mutta mukana on pyörinyt myös aggressivisempia koiria. Minulle riittää, että jalostukseen käytettävä koira pysyy omistajallaan hanskassa, ei syö muita koiria tai pieniä eläimiä ja omaa riittävästi itsevarmuutta.
Terveyden kanssa on niin ja näin. En koe, että jättäisin hyvän jalostuskoiran käyttämättä vaikka sillä olisi lonkat B/B tai B/C. C/C:stä tai 1/2:sta huonompilonkkaisia / huonompikyynäreisiä koiria en jalostukseen käytä.

[Susityttö]

Täällä taitaa olla vähän laajemmin keskustelua samasta aiheesta ja täällä on myös jotain keskustelua sukujen yleistymisestä.

Minä voin myöntää kattelevani sukutauluja! Ehkä parasta kasvattamisessa on kattella ja vertailla eri sukuja ja miettiä, että sopisko nää hyvin yhteen. Oon myös tullut tulokseen, että on välillä hyvä käyttää koiria jotka on jo menehtynyt vaikka niillä ei olis pitkiä tittelirivejä.
On tullut pohdittua näitä aika paljonkin, kun virtuaalitollojen foorumilla oli topic tästä ja siellä on puhuttu. Sitten myös Ternen blogissa on jotain jalostusjuttuja.

Välillä on myös hyvä luoda uusia sukuja risteyttämällä kaksi evm. sukuista. Sitten virtuaalitollojen parissa on ainakin joitain tiettyjä yleisiä koiria. Mä olen joskus ostanut sellaisista pentueista koiria missä on yleisempi suku eikä mulle oo sanottu, että suvussa on yleisempiä koiria. Itse olen pyrkinyt ilmoittamaan aina pentuja myydessä, että suvussa on nämä ja nämä yleisempiä ja tämä vähän yleisempi. Sitten olen mielestäni ihan selkeästi aina ilmoittanut jos yleisemmästä suvusta on tullut kasvatti myyntiin, että tällä on nyt suvussa se ja se koira.
Sen jälkeen kun aloittavana harrastajana mulla oli viisi koiraa jolla oli samoja koiria suvussa niin aloin seuraamaan sukuja tosi tarkkaan. Siinä vaiheessa aloin arvostamaan sukuja.

Musta on myös hienoa, jos osataan jättää käyttämättä metritittelirivin omaava koira jolla on 3/4 sisaresta käytetty jalostukseen 3-4pennun pentueella ja suku on muutenkin vähän yleisempi. Voihan sitä käyttää myöhemmin kun näkee miten niitä pentuja on käytetty jalostukseen. Mun mielestä on myös hyvästä, että käytetään niitä jo kuolleita uroksia, koska ainahan sitä voidaan keinosiementää se narttu.

[Henji]

Mielenkiintoinen aihe (ja kirjoittelet Lansu aina muuten hyvin ;-)), jota olen osittain joskus miettinyt.

Tähän asti olen ollut melko laiska muuten ja monien rotujen kanssa tulen olemaan tulevaisuudessakin melko laiska sukujen suhteen (evm.-koiria on helppo käyttää kun sukujen yleistymistä pelätään, ja mulla yleensä on pyörityksessä harvalukuisten rotujen edustajia), mutta islanninlammaskoirien kanssa olen tehnyt tavoitteita.

Meripelastajasta aikoinaan bongasin termin kantanarttu täältä virtuaalimaailmasta. Siitä se sitten lähtikin. Ensimmäisestä virtuaali-islantilaisestani on nyt menossa kolmas polvi, ja tämä on sellainen jota haluan jatkaa. Tavoite islantilaisten kanssa mulla on etenkin tuon "kantalinjan" kanssa, että suvussa on monipuolisia (ulkonäöllisesti ja tuloksellisesti) virtuaalimaailmassa olevia koiria. Mulla on lähes kaikki virtuaalimaailman islantilaiset, joten mulle tulee täysin varmasti vastaan tilanteita, että on pakko käyttää evm-koiraa toisena osapuolena kun jalostusmateriaalia ei ole.

Tuota kantalijaa haluan jatkaa laadukkaana ja "suvukkaana" (= ei niitä evm.-koiria pentueissa toisena osapuolena), koska niitä on todella vähän.

Valitettavasti virtuaalipuolella en näe kovin paljoa mihin jalostusvalinnoissa voisi katsoa (joku avarakatseisempi saa mielellään valottaa tätä nakökantaani). Kisatuloksia ja -meriittejä on niin helppo vilkaista.

Luonteita ei ole kaikilla, mutta jos sellainen on, ei ainakaan itse tule valittua mitään kulmakunnan rähinäkauhua toiseksi pentueen vanhemmista - ihan kuin tällaisia luonteita kukaan kirjoittelisi. Terveystuloksia olen noille omille koirille (ei Free Dragonissa (jota yritän hiljalleen ajaa alas,) mutta muissa kennuissa) yrittänyt milloin milläkin virtuaaliklinikalla ottaa, vähän sellaisen realistisuuden nimissä. Mikäli nuo terveystulosjutut olisivat enemmän käytössä, katselisin toki niitäkin. Ja näillä terveystulosten tarkistamisella tarkoitan, että joku ulkopuolinen (=virtuaalinen eläinklinikka) tutkisi koiran ja antaisi lausunnon, ei siten että omistaja itse tuikkaa sinne kaiken erinomaiseksi... Vähän tekisin katselua, etten kahta C-lonkkaista risteyttäisi keskenään vaan vaatisin toiselta osapuolelta paremmat, jnejne.

Koottuna, katson jalostusvalinnoissa seuraavia (jos tietoja saatavilla): meriitit, ulkonäkö, terveys, luonne, suku.
En osaa noita järjestykseen laittaa. Mutta koiralla tulee olla joitain meriittejä jotta näkee omistajan panostaneen siihen edes vähän (ja ainahan se lisää pentueen kiinnostavuutta kun isä/emä on siis melko todennäköisesti kyvykäs tekemään ja harrastamaan, jne.); ulkonäöllisesti sen tulee vastata mun makua sekä toki näyttää rotunsa edustajalta eikä puskajussilta (esim. vaikka kuinka olisi menestynyt islanninlammaskoira en sitä käytä, jos esimerkiksi sen pää ei vastaa ollenkaan mieltymyksiäni enkä tahtoisi sellaista IRL-pennuille - jos tällainen jalostusvalinta pitäisi tehdä - ja on ulkoisesti parempaa jalostusmateriaalia tarjolla); terveys tuo realistisuutta ja sen pitäisi olla ehdottoman tärkeä osatekijä jalostuksessa (harmittaa kun tätä puolta ei tosiaan juuri virtuaalikoirissa voi tarkastella); luonteesta jo tuumasin, että jos on luonne kirjoitettu, niin sen mukaan koiralla tulee olla muutakin kuin salaattia pääkopassa; suvussa nyt pääasiassa se ei-yleisyys.

Itseltä löytyy muistaakeni muutama otus, jotka ovat vanhan linjan edustajia. Pitäisiköhän mainostaa pentueita teetättäessä? :-D

Mutta koirapuolella tosiaan suuri ongelma on se, että nopeasti mennään "sisäsiittoisuuden" puolelle ja suvut yleistyvät. Periaatteessa sisäsiitos on yksi ja sama kun virtuaaliasioista puhutaan. Siltikään mulla ei olisi mitään aietta ottaa vaikkapa pentua, jossa isä ja emän puolelta isoisä ovat sama Rekku-koira (hyih!) - vähän taas realistisuutta ja muuta. Vaikka hevospuolella olisikin enemmän väkeä, on yksi asia myös joka erottaa heidän jalostuksensa koirapuolesta: melko lailla poikkeuksetta hevonen saa yhden varsa, kun koira virtuaalipuolella taitaa keskimääräisesti saada 3-4 pentua (?). Eli yksi ori voi jakaa sukuaan vaikkapa nyt kolmen tamman kanssa eikä määrä haise vielä missään ja eri morsiammet vähentävät orin osuutta rodun sukutauluissa tulevaisuudessa melko "nopeasti". Mutta kun yksi uros kun jatkaa sukuaan yhden nartun kanssa, heti on kolme pentua täysin samalla sukutaululla.

Ja joo silleen. Koottuja laatuselityksiä. Hitto sekavaa romaania yrittää kirjoittaa.. -_-' :-D

[Eros]

Tästä aiheesta vois kirjoittaa romaanin mut yritän tiivistää.

Kun valitsen omalle koiralle yhden yön seuraa, sukutaulu on tärkeässä asemassa. Yritän käyttää sekä suvullisia että suvuttomia koiria, jotta pentujen suvuista löytyisi sitten sekä uutta että vanhaa verta. Oikeastaan kaikkien mun faaraokoirien sukutaulut sisältää evm. koiria sekä omia kantakoiria. Faaraokoira on aika pienilukuinen rotu täällä, joten suvut menee helposti liian yleisiksi. Silloin ainoa järkevä vaihtoehto on se evm. koira. Kisatulokset ja mahdolliset terveystulokset vaikuttaa vasta sukutaulun jälkeen. Minä annan kaikille mun kennelnimen alle syntyville pennuille jalostusoikeuden mutta aina toivon että pentueet pysyisi pieninä ja puoliso valittaisiin järjellä. Itselleni yritän tuoda säännöllisin väliajoin suvuttoman koiran, jotta minulla olisi sitä uutta jalostusmatskua jota sekoittaa vanhan kanssa tai sitten luoda kokonaan uusi linja toisen evm. koiran kanssa.
Filyrassa on syntynyt yhteensä 8 faaraokoira-pentuetta, joista viidessä olen käyttänyt suvullisia vanhempia. Kolmessa pentueessa toinen vanhemmista on ollut evm. koira. Salukeissa kymmenestä pentueesta seitsemässä olen käyttänyt suvullisia vanhempia. Faaraokoirien tilanne on tällä hetkellä heikompi, salukeissa uutta verta löytyy vähän enemmän koska tuontikoiriakin on useampi. Suvuttomia koiria käytän yleensä silloin kun teetän omasta koirasta pennun vain itselleni, minulle sillä ei niin ole väliä onko molemmilla vanhemmilla sukua kolme polvea takanaan mutta ulkopuolisille pennun ostajille yritän tarjota suvulliset hyvin kisatut vanhemmat.

Pentujen menestymiseen en voi vaikuttaa muuten kuin kuvien muodossa, pentujen ostajat yleensä kysyy multa arviota kuvavaihtoehdoista mutta kisautushan on sitten omistajan vastuulla. Toivon aina että pentujen kanssa kisattaisiin monipuolisesti ja sen takia vaadin nähdä sitä konkreettista kisautusnäyttöä.

// Sekavaa tekstiä kaiken kaikkiaan...

[Hubble]

Omilla sivuilla lukee seuraavasti:
Basuuna (metsästyskoirat): "Tavoitteenani kasvattaa terveitä ja hyväluonteisia koiria, jotka soveltuvat niin rakenteeltaan kuin henkisiltä ominaisuuksiltaankin harrastus- ja metsästykäyttöön. Valitessani pentueen vanhempia kiinitän siis huomiota erityisesti luonteeseen, ominaisuuksiin ja terveyteen. Rodunomainen ulkonäkö on myös asia, josta haluan pitää kiinni."
Viernes (vinttikoirat): "Jalostusvalinnoissani kiinnitän huomiota terveyden ja luonteen lisäksi koirien juoksutuloksiin ja ulkonäköön. Pentueen vanhemmilta edellytän hyviä vähintään hyviä juoksutuloksia, ellen jopa käyttövalionarvoa juoksulajeista. Vinttikoirat on luotu juoksemaan, eikä se onnistu puolikuntoisena, joten tärkeä asia pentujen vanhemmissa on terveys niin fyysisesti kuin henkisestikin."
Kumpikin pätkä sisältää asioita, jotka ovat itselleni tärkeitä niin virtuaalisesti kuin oikeassakin koirankasvatuksessa. Virtuaalikasvatuksessa asiota on kuitenkin helpompi muuttaa itselleen edullisempaan suuntaan, eikä kompromisseja juuri tarvitse tehdä. Koiralle on helppo etsiä omaa mieltymystä vastaavat kuvat, keksiä sille hyvät terveystulokset ja kivan luonteen. Näin on jo täytetty yli puolet monen virtuaalikasvattajan vaatimuksista. Kisamenestys taas ei vaadi mitään muuta kuin omaa aktiivisuutta, joten tulosten kalastelu onnistuu innokkaalta harrastajalta nopeaan tahtiin.

Itse pidän virtuaalikoirien sukujen tarkastelusta todella paljon! Varsinkin pitkän linjan harrastajana on hienoa huomata oma koira tai oma kasvatti jonkin koiran sukutaulussa siellä ihan kauimmaisissa pykälissä. Ainakin oma suu kääntyy hymyyn kun näkee oman työnsä hedelmän suvun jatkumisen kautta :) Ikään kuin tietää kasvattaneensa hyviä koiria, kun niidenkin jälkeläiset ovat olleet tarpeeksi hyviä jatkamaan sukua.

Omien rotujen kohdalla pidän evm koirien käyttöä erittäin hyvänä asiana. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettenkö haluaisi käytää mahdollisimman paljon suvullisia koiria. Valitettavasti suurin osa kasvatusroduistani on kuitenkin vetää melko vähän harrastajia puoleensa ja pentueita syntyy suurin piirtein yhdestä kahteen vuodessa. Pelkkiä suvullisia koiria käyttäen oltaisiin siis auttamatta umpikujassa. Evm koirien kohdalla tahtoisin koiran kuitenkin olevan "hengissä" eli se ei olisi pelkkä nimi sukutaulussa, vaan omaisi omat sivut, kisatuloksia, kuvat jne. Itse suosinkin tällaisten evm-sukuisten koirien tuomista kenneleihini. Tällä hetkellä omista koirista 6/14 on evm-sukuisia. Joissakin tapauksissa olen joutunut tinkimään tästäkin tavastani. Näin on esimerkiksi vireillä olevan azawakh pentueeni suhteen. Rotu on hyvin pienilukuinen virtuaalimaailmassa ja siitä kiinnostuneita ihmisiä vain muutamia. Azat ovat melko harvinaisia myös irl, joten kuvia on hankala ainakaan näin suomesta hankkia. Jouduinkin tinkimään sivullinen evm koira periaattestani, sillä herättäessäni henkiin tulevan pentueen toisenkin vanhemman joutuisin samalla käyttämään ainoat tämänhetkiset kuvavarastoni.

[cantarel]

Aahhh juuri sukutauluja varten tein virtuaalisen nahkadatabasen! Vaikka kyseisen rykäisin pystyyn lähinnä omaksi ilokseni ja hyödykseni, on tuo omasta mielestäni lottovoitto nahkaihmisille, jotka haluavat tutkia sukuja - ja lisätä koiria vanhoja jo sivunsa menettäneitä koiria omien uuden sukupolven koiriensa sukutauluihin. :)
Mun mielestä ois enemmän kuin hienoa, jos muutkin hyödyntäis tätä ideaa ja tekis muille roduille tällaisia tietokantoja myös, sillä tuolta mun mielestä näkee parhaiten niitä sukuja - voit aina klikkailla sukutaulusta pidemmälle ja pidemmälle. Vanhimman sukutaulussa esiintyvän koiran syntymäpäivä taisi olla joskus vuonna 2001, ja näihin 10 vuoteen mahtuukin monen monta sukupolvea.

Kasvattamiseen ja muuhun en osaa muotoilla ajatuksiani sanoiksi tarpeeksi vakuuttavasti, mutta sen voin sanoa että tuo Diivan pentue minkä teetin, oli tosiaankin epätasaisuuden multihuipentuma. Mutta evm-uroksen käyttöä voinen puolustaa Diivan sukutaulusta löytyvien, mielestäni suhteellisen yleisten koirien takia. Noh, olisinhan voinut löytää suvullisen uroksen joka ei ole sukua omalle nartulleni, ja löysinkin, mutta se ei sitten ihan toiminut kuten suunnittelin joten turvauduin Plan B:hen, eli evm-urokseen. Vähän kaduttaa, mutta tehty on tehty. Mutta vielä on varaa parantaa seuraavien pentueiden ja tästä lähtevien sukupolvien kohdalla.

[Jussu]

Mä olin aluksi tuolla (epävirallisella)hoitaja puolella ja jos jossain kennelissä oli pentuja niin aina molemmat vanhemmat oli ihan "olemassa". Jos nartulle ei löytynyt urosta se lisättiin kenneliin, mistään evm. koirista ei tiedettykkään.
Mittenin alussa löysin Slawikistan (silloin kun sieltä sai kopioida) kuvia samojedin pennuista. Halusin käyttää pentujen kuvia ja otin Mitteniin kaksi samojedia, lisäsin vain kaksi evm.-sukuista koiraa. Teetin pentueen heti, jonkin ajan päästä myin nuo samojedit pois. :oops: Että näin... Niin tosiaan, kun tulin tänne oli melkein järkytys ettei kukaan etsinyt pennuille kuvia, ne piti aina etsiä itse. Tuolla hoitaja puolella, oli aina kaikilla pennuilla kuvat, jotka kasvattaja oli etsinyt esim. nyt vaikka tuolta Slawikista. Mutta toisaalta, kun etsii kuvat itse saa koirasta sellaisen niin kuin haluaa.

Itse tykkään enemmän että koiralla on kummatkin vanhemmat, mutta kun ei löydy niin ei löydy, tai sitten ei jaksa etsiä? Olkihatun A-pentueen isää en valinnut itse, joten uros oli evm. Jos olisin saanut valita olisin käyttänyt luultavasti jotain "oikeaa" koiraa. Tulen varmasti käyttämään evm. koiria, mutta tykkään enemmän kun molemmat vanhemmat ovat "tallessa".

[Tuohimopsi]

.

[Lyydia]

Löysimpäs virtuaalikasvatustopicin! :D

Tulipa mieleeni tuolta yhdestä pentuetopicista, että onko kukaan teettänyt yhdellä virtuaalikoirallaan enemmän kuin yhden pentueen? Mikä on yleinen suhtautuminen tähän? Pentutehtailua se ei ole (tietyissä rajoissa siis..), mutta lisääkö se silti tiettyjen sukujen yleistymistä liikaa? Olisiko siitä enemmän haittaa pieni- vai suurilukuisissa roduissa?

Omasta mielestäni virtuaalikoiralla voisi teettää kaksi pentuetta, mutta ei enempää, ellei sen kaikki pennut ole kuolleet sukua jatkamatta (tämä kuitenkin todella harvinaista, tuskin koskaan tapahtunut? ). Tämän ohella pidän tärkeänä myös pentumäärää. Mielestäni koiralla voisi hyvin teettää kaksi kahden pennun pentuetta, tai vastaavasti yksi yhden pennun pentue ja yksi kolmen pennun pentue. Tällöin koiralla olisi yhteensä jälkeläisiä 4, ja pelkästään neljän pennun pentueitakin saatetaan teettää vmaailmassa (nimim. yhden nelipäisen pentueen kasvattaja). Sitä en osaa sanoa, olisiko koiran kumppanin hyvä pysyä samana kummassakin pentueessa vai ei. Toisaalta uusi kumppani toisi uutta verta, mutta sitten tämä toinen koira näkyisi useammassa sukutaulussa.

Onko muilla tähän ajatuksia, mielipiteitä, perusteluita, väitteitä? :) Kuulisin mielelläni.

[Marcia]

Mä teetän yhdellä nartulla aina vain yksi pentueen. Tälle on muutama syy, yksi on se että en näe syytä miksi jokin virtuaalikoira olisi toisen pentueen "arvoinen". Käytän pääasiassa evm-sukuisia koiria jalostukseen, jolloin niiden jalostusarvo on täysi 10. Pentueen jälkeen sen jalostusarvo mun silmissä tipahtaa nollaan, sillä mulla ei ole mitään käyttöä jo käytetylle nartulle. Itseasiassa mulla koirat kuolee aina välittömästi pentueen jälkeen. Toinen syy on se, että mulla on aina tarpeeksi jalostumateriaalia kotoa. Suvullisia koiria omistan tällä hetkellä 11 kpl (8+3) ja suvuttomia 22 kpl (10+12), joten mulle harvemmin käy sitä tilannetta että miettisin edes toisen kerran käyttämistä.

Uroksiani olen joskus tainnut lainata nartulle, jolla on ollut jo pentue tai että omalla uroksellani olisi kontollan jo yksi pentue. Tähän yleensä kyllä haluan sitten jo perustelut, että miksi juuri tätä urosta pitäisi käyttää, miksei esimerkiksi tämä samasta kennelistä otettu uros, joka voisi olla parempi jne. Muutenkin vältän ottamasta liian täyteen dumpatuista linjoista koiria, koska se vaikeuttaa omaa kasvatustyötäni etenkin saksanpaimenkoirien parissa. Rodun parissa "hetken" (8 vuotta köhh) viihtyneenä osaan jo sanoa, mistä yhdistelmästä tietyt koirat ovat, ihan jo virallisen nimen perusteella. Tällöin jalostusmateriaalin löytäminenkin on helppoa, kun tiedän mistä linjoista löytyy haluamaani ja mistä ei. Olen tosin ensimmäisen saksanpaimenkoirapentueeni teettänyt linjasiitoksella, molempien koirien sukutaulussa koristi nimi Stristar's Barock Bestseller. Nykyään ulkosiitos on kasvatukseni perusta. Ja mun pentuemaksimi on 4 kappaletta, tosin itselleni olen itsekkäistä syistä jättänyt yhden pennun pentueestakin pennun itselleni saadakseni linjan jalostusmateriaalin vain itselleni

[Shady]

Entisajoista viisastuneena pidän useamman pentueen teettämistä erittäin haitallisena rodun lukumäärästä riippumatta. Sukujen kanssa ollaan oltu ongelmissa jopa suurilukuisissa noutajissa, jonka takia monia vanhoja sukuja on jätetty kokonaan kasvatuksen ulkopuolelle.

Ennen vanhaahan ei ollut mitenkään ihmeellistä käyttää koiraa kahteen tai jopa kolmeen pentueeseen, pentu määrät pentueissa oli joskus päätä huimaavia nykyisellään ajateltuna jne... En itse ainakaa halua palata siihen enkä halua myöskään, että mun linjoja riskeerattaisiin niin. Mua niin harmittaa, kun oon joutunut omatkin vanhat linjat heivaamaan eikä oikeastaan millään koiralla, jonka suvussa on noita mun ensimmäisiä koiria, koska usein niiden suvut on niin levahtaneita :/

[Lyydia]

Kiitos kommenteista, avarsivat mieltäni. :)

En kyllä ole ajatellut teettää millään koirallani useampaa pentuetta, ellen todella näe sille tarvetta. Annoitte monia syitä, miksi hommaan ei kannata lähteä, jos haluaa kasvattaa ja vaalia omia pitkäsukuisiakin linjoja.

[Susityttö]

Ennen vanhaan esim tollereissa kun on teetetty vaikka se kolme pentuettakin niin pentuekoot on olleet 4-6pentua tai enemmän per pentue eli ihan eri jos nyt käyttää vaikka narttua kaks kertaa ja sen yhteispentumäärä on esim 5pentua. Musta joitain koiria voi käyttää hyvin kakskin kertaa ja mulla ainakin taitaa olla useampikin tollo, joilla on kaks pentuetta. Osan kanssa oon tehnyt niin et oon lainannut toiselle pentueeseen ja ite teettänyt myöhemmin myös pentueen. Musta on tärkeää, et jos käyttää kaks kertaa niin koirien pitää olla suvuiltaan erilaiset. Esim tolloissa oon käyttänyt evm sukusta urosta evm sukusella nartulla ja lainannut pitkäsukuselle nartulle - pentuja uroksella yhteensä viis eli ihan sama kun olis teettänyt yhen isomman pentueen.

[Marcia]

Ennen vanhaahan ei ollut mitenkään ihmeellistä käyttää koiraa kahteen tai jopa kolmeen pentueeseen, pentu määrät pentueissa oli joskus pätä huimaavia nykyisellään ajateltuna jne... En itse ainakaa halua palata siihen enkä halua myöskään, että mun linjoja riskeerattaisiin niin. Mua niin harmittaa, kun oon joutunut omatkin vanhat linjat heivaamaan eikä oikeastaan millään koiralla, jonka suvussa on noita mun ensimmäisiä koiria, koska usein niiden suvut on niin levahtaneita :/

Ennenvanhaan pentuja meni huomattavasti enemmän tavallisille harrastajille, ei niinkään kasvattajille tai jalostuskäyttöön. Tää on mun mielestä tosi harmi, sillä tänne tarvittaisiin enemmän niitä jotka pitää koiria ihan pitämisen ja kisaamisen takia. Kaikkia koiria ei IMO ole tarkoitettu jalostukseen. Mullakin on tällä hetkellä muutama koira, joilla ei ole tulevaisuudessa mitään jalostuskäyttöä, niitä pn vain kiva pitää.