Karvaturrit

Tuli vihdoin omallakin kohdalla se vaihe, jolloin on aika siirtää vanhimpia bittiturriystäviä ikiuneen ja keskittyä luomaan tulevaisuutta nuorempien koirien kanssa, vaikka Helluvassa ikäännytäänkin reaalisen ajankulun puitteissa ja koirat elävät täten vanhemmiksi kuin virtuaalikoirat minun havaintojeni perusteella keskimäärin elävät. Monen vuoden takainen käyttölajikaveri ja ensimmäinen bouviernattuni Angel from Darkness lähti nyt paimentamaan pilvilampaita, ja ensimmäinen vihikoiranarttuni sekä samalla Helluvan vihikoirien kantalinjojen perusta CD Oitsao liittyi Anan seuraksi pilven päälle. Asiastahan herää muutamia kysymyksiä liittyen siihen, miten muissa kenneleissä menetellään ikääntyvimpien koirien kohdalla!

Hieman apukysymyksiä alkuun, jos kielenkannat eivät muuten meinaa. Harrastetaanko teillä virtuaalikoirien lopettamista ja pistetään koiran nimi muistokirjoitusrimpsun kera jonnekin esille, vai heivataanko koira noin vain bittiavaruuteen ilman sen kummempaa showta? Miten päädytte menehtyvään koiraan ja menehtymistapaan?

Joskus on tullut törmättyä virtuaalitalleihin, joiden sivuilla lukee tulipunaisin kirjaimin virtuaaliheppojen joukkosurmasta, eli kuinka talli paloi ja kopotit siinä sivussa jne. jne. Onkohan moiseen törmätty kennelpuolella? :D

Nath kirjoitti:Joskus on tullut törmättyä virtuaalitalleihin, joiden sivuilla lukee tulipunaisin kirjaimin virtuaaliheppojen joukkosurmasta, eli kuinka talli paloi ja kopotit siinä sivussa jne. jne. Onkohan moiseen törmätty kennelpuolella? :D

Mä poltin kerran pari elukkaa tulipalossa. 8D Ja tais olla vuos 2004 tai 2005, eikä kyllä nykyään tulisi mieleen joukkomurhata noita mun turreja.

Mulla koirat on hengissä suhteellisen pitkään, vaikka onhan mulla niitäkin koiria, jotka eli n. vuoden vanhoiksi ja sitten olin ne jo lopettanut. En siitä isoa showta pidä, ilmottelen kasvattajalle ennen sinne bittiavaruuteen heittämistä ja lopulta laitan koiran nimen ja synt pvmän ja kuolin pvmän sivuille tyyliin just alaotsikon "ikuisesti muistoissa" tjsp alle. Mulla on pari koiraa jota en missään tapauksessa raaskisi tappaa, vaikka ovatkin loppuun kisanneita, eikä niillä enempää mitään pentueitakaan tule tmv, siitä hyä esimerkki gronttuni Multicam Game Over. Mutta koska tosiaan ei kaikille loppuun kisanneille koirille ole enää mitään tekemistä, niin mä usein siirrän ne sateenkaarisillalle, ellei ne siirry ns. eläkkeelle joka tarkottaa periaatteessa sitä, että kisaa niissä joissain lajeissa mistä ei ole valio, jos siellä sattuu tuurilla tilaa olemaan.
Joukkosurmia en ole tehnyt, mut kuulostaa aina mielenkiintoselta. Eli joo tiivistettynä, ei, en pidä suurta showta, merkkaan vaan koiran ylös.

Mulle tulee jossain välissä toi tulipalo käymään parissakin kennelissä, koska on sellanen lauma kisanneita koiria, että herää kysymys jos kaikki (10-20koiraa) kuolee lähes samaan aikaan. Ja sitten ne kaikki nuoret ja vetreät koirat jäävät henkiin (josta kanssa herää kysymys, että miten just ne säily hengissä). Elämä on tuuripeliä.

Mää olen jätellyt kuolleille sellasen muistosivun, missä kerrotaan mitä koira saavutti, jälkeläiset, sukulaisia, luonnetta, kuolin syy ja perustietoja. Kaikkihan nää tulee löytymään lisäks myös kennelin sivulta jonkun otsikon alta mistä löytyy kuolleet. Aina olen kasvattajille ilmoittanut ennen kun koira on siirtynyt pois, että olen suunnitellut tällästä. Monen virtuaalikoiran kasvattajalle olen hokenut, että hänen kasvattinsa on siirtynyt eläkkeelle ja kuolee varmaan muutaman kuukauden sisällä, mutta kas kummaa, kun hänen kasvattinsa on ollutkin hengissä vielä vuodenkin päästä.

Itsellä alkaa olemaan noita kohta IRL neljä vuotta täyttäviä virtuaalikoiria, että alkaa porukalla olemaan tuota ikää aikas reippaasti siihen mitä normaalisti virtuaalikoirien iät ovat (vuosi, pari). Meillä on koiria kuollut (menehtynyt) jos jonkinmoiseen, mut useimmiten vanhuus on heidät vienyt. Koirat ovat menehtyneet yleensä sitä mukaan, kun musta tuntuu, että on sen aika mennä eli eipä meillä pahemmin ole kisatulokset yms. vaikuttaneet vaikka harvemmin kuitenkaan ihan kisaamatonta koiraa tapan.

Mie oon joskus nähny muutamissa kenneleissä nuita tulipaloja ja itekkin kerran harkitsin vakaasti, mutta ajastus tasolle se sitten lopulta jäi.

Yleensä mun koirat elää sen noi 2 irl vuotta, mutta poikkeuksia löytyy molempiin suuntiin kyllä reilusti. Osa on kuollut jo noi 1 irl vuoden aikana ja muutamat noin 3-4 irl vuoden aikana. Sitten on kaksi suurempaa poikkeusta jotka elävät vielä ja ovat syntyneet 2003 ja 2000. :D Nämä tulee vielä elämään pitkään. Mulla koirat kuolee yleensä tulosten mukaan. Eli kun koiralla on tarvittavat tulokset (kaikki mulle mahdolliset valionarvot) se kuolee. Tosin nyt mulla on jäänyt roikkumaan tällaisia koiria henkiin, jotka eivät oikein enään voi kisata missään. Mutta kun itse kiinnyn osaan virtuaalikoiristani niin ei niitä voi nui vaan tappaa.

Kun mulla sitten kuolee koira, ilmestyy vain sen sivulle in memorian - ilmoitus. Kuolleille on sitten oma muistoissa sivu, jossa on näkyvissä vain koiran nimi, sukupuoli ja synt. ja kuolinaika. Nykyään myös koiransivut jäävät ja ovat linkitettyinä muistoissa sivulla. Vuosien varrella on kertynyt jo niin monta kuollutta koiraa (jo tasan 20), että tää on kätevintä näin.

Mun koirat tulee yleensä tiensä päähän siinä vaiheessa, kun niitä on käytetty kerran jalostukseen. Koiran kisaamisella lähinnä tähtään siihen pentueeseen ja kun se on tehty niin koira siirtyy vihreämmille niityille ilman sen kummempia hössötyksiä. Hyväksi ja mulla toimivaksi keinoksi olen huomannut, näin mun koiralauma "elää" koko ajan, kun vanhat lähtee uusien tieltä pois.

Mulla on kamalan vaikea luopua virtuaalikoirasta. Esimerkiksi tuo lapinkoirauros, yllättävän hyvin kisanneena ja jalostukseenkin pari kertaa päässenä, en pystynyt sitä tappamaan. Olinhan mä aikaa ja rakkautta siihen niin paljon kuluttanut, että välillä se tuntui melkein oikealta koiralta. Kyllä mä sitten loppujen lopuksi osaan ne lopettaa, koska vanhojen tilalle tulee myös meillä uusia. Mulla nuo elukat elää vaihtelevasti, about 2-3 irl-vuotta parhaimmillaan, jos elävät koko ikänsä, enkä minä heitä niitä bittiavaruuteen sen takia kun en jaksa.

Taisin minäkin muuten joskus vuosia sitten virtuaalihevospuolella joukkosurman tehdä, mutta myöhemmin minun oli pakko herätellä pari hevosta henkiin. :--D No, virtuaalimaailmassa melkein kaikki on mahdollista. En tee mitään erityistä muistosivua koiralle, mutta sisällä sydämmessäni kunnoitan sitä syvästi. (; Hienoja koiria kaiken kaikkiaan. Mun on kysyttävä vielä, mikä on koko virtuaalikenneluraltanne se kaikkein rakkain virtuaalikoira?

Mulla oli tää tilanne kans just että piti päättää pidänkö kaksi koiraa vai annanko mennä vaan sivujen mukana bittiavaruuteen. Tuli tosi haikea olo; kyseessä oli varmaan kaksi mun menestyneintä koiraa, ja ne oli ne koirat, joilla mä olen "virallisempaan" virtuaalikoiramaailmaan tutustunut. Kaksi mun ensimmäistä koiraa. Ne oli mun springerspanielikasvatuksen aloittajat ja luultavasti myös päättäjät. Kyllä mun teki ne vielä pitää elossa, mutta toisaalta - ei mulla oikein ole aikaa herätellä ja kisata puoliksi unohduksissa olleita koiria. Ne oli lisäksi jo niin menestyneitä että näyttelyissäkin pyöriminen olisi ollut jo aika turhaa, ja jättivät ne jo jälkeensä kaksi hienoa pentuetta (yksi pentue yhdessä, toinen nartulla eri isällä.)

Vaikka nyt kun luovuin koirien myötä kyseisen rodun kasvatuksesta, jätin kuitenkin oman kädenjälkeni virtuaalisten englanninspringerspanieleiden kasvatushistoriaan ja se riittää toistaiseksi. :-)

Minullekin on tuottanut vaikeuksia ajatus virtuaalihauvojen nirhaamisesta - tein jo muistosivut kahdelle koiralleni, mutta tulin katumapäälle ja palautin ne nopeasti takaisin elävien kirjoihin Toistaiseksi olen päättänyt, että siirrän virtuaalikoirat eläkkeelle kun ne ovat kisanneet tarpeeksi, harkitsen sitten myöhemmin josko raaskisin alkaa luopumaan niistä, kun näitä "loppuunkisanneita" koiria alkaa pikkuhiljaa löytymään.

Olisi muuten hyvä, että kuolleidenkin virtuaalikoirien sivut tai edes tärkeimmät tiedot (esim. suku, jälkeläiset ja mahdollisesti tittelirivistö) säilytettäisiin jossain. Niistä olisi hyötyä rodun myöhemmille sukupolville.

On toi koirien pois pistäminen sitten niin vaikeaa! Jouduin laittamaan juuri muutaman viikon miettimisen jälkeen kaksi koiraa pois, joten mulla on nyt kolme koiraa 'kuolleena'. Iältänsä nämä olivat 1½, 4 ja 6 itellä ei oo siis sellasta tavallisinta ikää koska ne lähtee muualle tallustelemaan. Ensimmäistä en edes muista miksi sen pois laitoin, nuo kaksi muuta lähinnä koiramäärän takia ja kummallakin jo pentue teettynä + ikää kohtalaisen paljon niin en sitten myyntiin enää yrittänyt.

Laitan tonne lauma sivun alareunaan koiran pärsän kuvan, nimen, skp, rotu, syntymäaika ja kuolinaika ilman mitään sen ihmeempiä runoja tmv.

Mä olen aiemmin kennelten lopettamisen yhteydessä raakannut myymättä jääneet koirat virtuaaliavaruuteen, mutta nytten millään malttaisi luopua Meripelastajan tämän hetkisistä koirista. Tähän mennessä tasan yksi Meripelastajan koira on nukkunut pois, kyseessä rakkaista rakkain virtuaalilansu Gewiss Zierlich (Meripelastajan lansukasvatuksen kantanarttu ja kennelin ensimmäinen koira). Hilda joutui tekemään tilaa muille koirilleni, sillä sen kanssa oli asetetut tavoitteet saavutettu: vepevalionarvo, moninkertainen muotovalio ja jälkeläisiä. Narttu nukkui pois vanhuuttaan, sillä mikään muu menehtymistapa ei tuntunut oikeutetulta kaiken Hildan saavuttaman jälkeen. Virtuaalimaailmassa voi onneksi (tai epäonneksi) itse vaikuttaa siihen miten kukakin kuolee. Ainakin kahden muun olis tarkoitus tehdä jossain vaiheessa seuraa Hildalle, ainut vaan etten haluaisi luopua noista koirista...

Hildan kohdalla rakentelin muistosivun jo kauan ennen ilmoitettua kuolinpäivää, mutten vaan raaskinut tappaa koiraa. Olen päättänyt jättää kaikille Meripelastajasta poisnukkuneille virtuaalikoirille muistosivut, joilta ilmenee mahdollisimman paljon tietoja koirasta. Näin siksi, että musta on kiva linkitellä koirien sukutauluihin niiden sukulaisten sivuja, jotta mahdollisesti aiheesta kiinnostuneet voi tutustua sukulaisten kisamenestykseen, luonteeseen yms. Pelkkä teksti "RIP Mustin Murre" ei kovin paljon virtuaalikoirasta kerro.
Hildan muistosivut ovat itse asiassa melkein samanlaiset kuin sen omat sivut aikanaan. Suurimpana muutoksena olen kuvien tilalle liittänyt runon pätkän ja luonteen muuttanut imperfektiin. Kuvat vapautin koiralta, jotta ne voi ottaa jollekin muulle koiralle myöhemmin käyttöön ja siksi, että jos mulla olis IRL-koira, en haluaisi löytää sen kuvia kuolleelta virtuaalikoiralta (vaikka elävälle virtuaalikoiralle voisin kuitenkin kuvia luovuttaa).

Mä olen kanssa noita tulipaloja ja muita vastaavia aina silloin tällöin nähnyt virtuaalitalleilla. Kenneleillä en noita kovin paljon muista nähneeni ja itse tuskin tulen koskaan kyseistä menetelmää käyttämään, sillä tuon on mun mittapuullani vähän liian karu loppu virtuaalikoirille saatika kokonaiselle kennelille. Meripelastajaa en voisi kuvitella "polttavani" edes sitten kun päätän nämä hommat lopettaa.

Mulla on niin paljon koiria ajan kuluessa, että veisi turhaa sivutilaa itseltä jos tekisin muistosivuja tai muuta. Useiden koirien kohdalla kuitenkin harmittaa, että pitää luopua (vaikka vain virtuaalisia ovatkin), mutta pitää tehdä tilaa uusille, kun tällainen hamstraaja olen ja etsin edelleen sitä oikeaa polkua..

Yhden kolmesta ensimmäisestä virtuaalikoirastani "jouduin juuri lopettamaan" muutama päivää sitten, ja se oli iso harmi. :/ Näistä kolmesta vain tämä nyt kuollut sheltti ja sitten yksi collie (elossa <3) ovat todella rakkaita. Toisaalta kolmas näistä ensimmäisistä, myös collie, ei koskaan päässyt sydämmen tosirakastettuna virtuaalikoirana ja lensikin koirataivaalle puolisen vuotta sitten. Tämä menehtynyt sheltti myös oli ensimmäisen Free Dragonin pentueen emo.

Nath kirjoitti:Joskus on tullut törmättyä virtuaalitalleihin, joiden sivuilla lukee tulipunaisin kirjaimin virtuaaliheppojen joukkosurmasta, eli kuinka talli paloi ja kopotit siinä sivussa jne. jne. Onkohan moiseen törmätty kennelpuolella? :D

Heh, näin juu. Aika yleistä tämä, ainakin kun itse puolisentoista vuotta sitten hieman hevospuolella liikuin ja siellä kaiken maailman virtuaalitouhut aloitin. Tosin.. Itselläkin oli tällainen tapaus omassa siittolassa.. xD

Viivi kirjoitti:Mun on kysyttävä vielä, mikä on koko virtuaalikenneluraltanne se kaikkein rakkain virtuaalikoira?

Milenkiintoinen kysymys ja vain yhtä en osaa nimetä. Elossa olevista tärkeimpiä ovat ihka ensimmäinen virtuaalikoirani Jin Roh, joka ei vaivu paremmille luuapajille ennen kuin siltä pentueen uskallan ottaa. ;) Lisäksi rakkaimpia ovat Flame (ensimmäinen virtuaali-islantilaiseni ja äärimmäisen tärkeä, jonka tulevaisuuden pentujen koteja tulen tarkkaan syynäämään) sekä Uruk Hai (tämä uros innostutti mut toden teolla vinttarimaailmaan yhä syvemmälle). Nuo ovat kolme "kulta, hopea, pronssi" -sijoilla olevaa koiraa, joista luopuisin viimeisenä ja mitä pitemmin hampain. Kaksi tärkeää koiraa on myös kuollut, sheltti KC Beliza ja dobermanni Deives Mockingbird.

//

Eros kirjoitti:Mun koirat tulee yleensä tiensä päähän siinä vaiheessa, kun niitä on käytetty kerran jalostukseen. Koiran kisaamisella lähinnä tähtään siihen pentueeseen ja kun se on tehty niin koira siirtyy vihreämmille niityille ilman sen kummempia hössötyksiä. Hyväksi ja mulla toimivaksi keinoksi olen huomannut, näin mun koiralauma "elää" koko ajan, kun vanhat lähtee uusien tieltä pois.

Samalla periaatteella toimii mun hommat.

Eros kirjoitti:Mun koirat tulee yleensä tiensä päähän siinä vaiheessa, kun niitä on käytetty kerran jalostukseen. Koiran kisaamisella lähinnä tähtään siihen pentueeseen ja kun se on tehty niin koira siirtyy vihreämmille niityille ilman sen kummempia hössötyksiä. Hyväksi ja mulla toimivaksi keinoksi olen huomannut, näin mun koiralauma "elää" koko ajan, kun vanhat lähtee uusien tieltä pois.

Samat kuin Eroksella. Mun virtuaalikoirat saattaa elää 1-2 irl vuotta helpostikin, mutta yleisesti se vuosi menee ennenkuin koira siirtyy vihreimmille maille. Ongelmakseni ovat muodostuneet juuri nämä "joukkotapot" eli monesta pitää päästä samaan aikaan eroon :D Silloin ollaan turvauduttu perinteiseen "koira X lähti takaisin kasvattajalle" tms jos evm koira kyseessä :)

Viivin kysymykseen vastaukseni on epämääräinen. En osaa valita kahden väliltä mutta jos joku pitäisi "tulipalolta" pelastaa niin kyllä se taitaisi olla tuo Hukkaharjan Toive Tuulessa. Toisena tulisi Joomagnan Yesterdays Headines ja kolmantena taitaisi tulla vanha koira, jo nyt edesmennyt Rajavahdin Caste-Helmi

Mulla oli joku tuollainen tulipalo-joukkokuolema kerran joskus vuonna nakki ja muusi, mut en mä nykyään voisi oikein ajatella lahtaavani koiriani sillä tavalla ns. alta pois uusien tieltä. Mulla virtuaalikoirat elävät n. 2-3 vuotta, periaatteessa kisataan tiettyyn tavoitteeseen asti, mahdollisesti käytetään jalostukseen ja sitten eläkkeelle joksikin aikaa ennen kuin koira siirtyy vihreämmille niityille.

Mä itse aina värkkään kuolleille koirille jonkinlaiset muistosivut, sen lisäksi, että mulla on olemassa sivu, jossa lukevat kaikki Gendarme'sin kuolleet eläimet viimeisen viiden vuoden ajalta. Musta tuntuis jotenkin tosi pahalta heivata koira vaan jonnekin bittiavaruuteen sen jälkeen kun sen kanssa on pari vuotta ahkerasti kisannut, tuloksia on tullut hyvin ja koiralla on mahdollisesti jälkeläisiä. Melkein koko työ menisi hukkaan mun mielestä jos ne sivut vain heitettäisiin menemään. Toki nekin vie aina tilaa ja jonkin verran aikaa, kun koiralle tekee niitä sivuja, mutta eipä se nyt niin iso vaiva ole :D

Noista kaikkein rakkaimmista virtuaalikoirista en kyl osaa sanoa yhtä ainoata koiraa, joten saatte tyytyä kolmeen :3 Kaikki kolme ovat kuolleita ja kuopattuja olleet jo aika pitkään, mutta siis ensimmäinen oma sakemannikasvatti KG's Badole, aivan ensimmäinen dalmisurokseni KG's Roope, joka on ollut mulla jo ennen kuin aloitin Gendarme'sin sekä ensimmäinen toyvillakoiraurokseni KG's Arando, josta myös lähti toyvillakoirien kasvatuskin liikkeelle.

Itse kun olen pitänyt v-kenneleitä, koirani eivät ole kuolleet, vaan kennelin lopettaessa ne ovat menneet kennun mukana bittiavaruuteen. Mutta olen ollut sillä linjalla että koirani elävät 2 IRL-vuotta ainakin. Vielä en ole niin kauan kenneleitä pitänyt, ellen ole ottanut joitain koiria mukaani johonkin.

Kuitenkaan en toivo että kasvattamani koirat kuolisivat mutta pentueissa on normaalia, että esim. yksi pentu kuolee pitkäänvenyneestä synnytyksestä. Ja tätä on myös tapahtunut omille koirilleni.