Virtuaalikoirien sukujen yleistyminen

[Janina]

Olen pähkäillyt pitkään mille alueelle tämän tekisin ja ylipäätään tekisinkö, mutta lopulta päätin tehdä. Tämän tarkoituksena on siis ottaa esille otsikossa mainittu asia eli virtuaalikoirien sukujen yleistyminen. Haluan tietää muiden kannan asiaan, koska itselläni on hyvin vankka ja mielestäni aika rohkea mielipide asiaan. Ja täällähän ei aleta tappeleen sitten koska tää on tosiaankin mielipidekysymys.

Minun kantani on varmasti aika harvinainen, ainakin toistaiseksi. Eli en vain pysty käsittämään mitä väliä on virtuaalikoirien sukujen yleistymisellä, vaikka käsitänkin että asia on erittäin tärkeä irl-maailmassa. Virtuaalimaailmaan voimme kuitenkin koska vaan tuoda raikastamaan jo liian läheistä sukua puhtailla evm-koirilla. Varmasti moni ei rakasta pennunottoehtoja: "vain yksi pentue jossa saa olla enintään kolme pentua." Itse en myöskään ymmärrä tätä, miksi emme voisi teettää tällaisella koiralla ensin sen yhden pentueen, ja jos vielä meli tekee teettää toinen, ottaisi pariksi evm-koiran tai evm-sukuisen uroksen/nartun. Evm-koirilla on aina mahdollisuus puhdistaa sukua liialta sukusiittoisuudelta.

Ymmärrän toki että monet pitävät tästä tavasta kynsin ja hampain kiinni, mutta mielestäni virtuaalikoirien pentujen teettäminen ja suvun jatkaminen alkaa mennä liian realistiseksi touhuksi. Enkä haluaisi sitten lukea kuinka viisitoista turria tulee haukkumaan minut pystyyn vain siksi että satun omistamaan omia mielipiteitä, myös muiden asioiden suhteen. (:

[Susityttö]

Tästä oli samanlainen keskutelu täällä mutta laajemmin.

Omasta mielestäni virtuaalikoirien sukuja pitää seurailla, koska tolleripuolella on "noin puolissa suvuissa" esiintymässä nimi Sunlit Put. Ja se ei ole mukavaa, kun huippukoira, mutta suku kusee silmään. Uroksella on teetetty joskus 4-5pentuetta ja pennuista moni lähti jalostuskäyttöön. Mielestäni rajana voisi pitää max. 2pentuetta per. koira ja jalostus järjen kanssa ja rodun tilanteesta riippuen. On ihan eri asia teettää kaksi pentuetta (esim.) samalla vihikoiralla kun kaksi pentuetta samalla saksanpaimenkoiralla.

Eli ihan täysinhän nää sukujen yleistymiset riippuu siitä, paljonko rodussa on harrastajia ja paljonko rodussa on koiria. Ja siitä, kuinka moni aikoo teettää koirallaan pentuja. Itselläni siinä vaiheessa pisti miettimään, kun oli tulossa viiden pennun bordercolliepentue ja kaikki olivat käyttämässä jalostukseen. No, loppujen lopuksi pentueesta peruuntui kaksi varausta ja nyt pentuja on tulossa max. 2koiralle siitä pentueesta. Ymmärrän täysin kasvattajien kantaa tuossa, yksi pentue per. koira jossa n. 3pentua. Tällä pääsee siitä, että suku ei yleistyisi aivan järjettömäksi. Ja varsinkin, jos itsellä on kaksi evm. sukuista koiraa ja ns. "vaivalla" luo uutta, "omaa" linjaa, niin ei varmasti halua, että jokainen pennun ottaja teettää kaksi pentuetta. Silloinhan tämä oli ns. turhaa koska siinä meni uusi, harvinainen suku.

Itse teettelen aina välillä suvullisia pentuja (molemmilla vanhemmilla sukua) ja evm. sukuisia (molemmt vanhemmat evm. sukuisia tai toinen vanhemmista evm.). Tää mun mielestäni tasapainottaa.
Jenna kirjoittikin mielestäni vNNYn jalostusblogissa hyvän tekstin otsikolla Sukujen salaisuuksia.

[Anri]

Lapinkoirissa olen huomannut monta eri sukulinjaa. Lapinkoirien määrä on tällä hetkellä suht pieni, ja sitä pitäisi vaalia ja käyttää jalostukseen viisaasti. Yhtä koiraa voi minusta maksimissaan käyttää 2 kertaa, tapauskohtaisesti. Itse pyrin käyttämään aikalailla sekaisesti uudempia, lyhyt sukuisia koiria ja näitä vanhempien linjojen edustajia. Tällä tavalla kanta pysyy laajasukuisena eikä sukusiitosprosentit ole yli nollan. Tähän mennessä suunnitelmani sukujen suhteen on pysynyt hyvänä, olen saanut mainiota jalostusaineistoa tulevaisuutta ajatellen. Ärsyttää ne ihmiset jotka eivät oikeasti havainnollista että kyseessä on virtuaalikoirat, joiden määrä ei todellakaan ole taivaita hipova, ajattelematon jalostus on haitaksi muutamien vuosien päästä, kun huomataan yhden koiran hyppäävän silmiin joka sukutaulusta. Eli nyt olisi aika teettää laadukkaita, hyvä sukuisia koiria eikä pilata vanhoja linjoja =)

[kirby]

Mulla itellään on hyvin vähän koiria joilla olis sukua (ainakaan paria polvea enempää) ja siksi en vielä ole sukujen yleistymistä joutunut sen enmpää pohtimaan. (Itse kasvatan kuitenkin koiria, joita ei merkittävää määrää virtuaalimaailmassa ole). Evm- sukuisten koirien kohdallahan tätä ongelmaa ei ole, ja siksi suosin jalostuksessa enemmän niitä. Varsinaiset ongelmathan on roduilla, joiden edustajia on paljon virtuaalimaailmassa (kuten esim. shetlanninlammaskoira ja muut paimenkoirat). Kun sitten samat kasvot pyörii jalostuksessa, eihän siitä muuta seuraakaan kuin nopeasti yleistyvä suku.

Mä itse toivon, että pentueesta käytettäisiin jalostukseen vain yhtä koiraa. Tietysti jalostuskäytöstä voi aina mulle puhua, mutta mikäli pentueesta ei sijoiteta koiraa, jalostuskäyttöön ajattelin sitten lähinnä omaa koiraa. Mun koirilla melkein kaikilla on evm- suku, ja siksi usemapi pentu kuin vain yksi voi saada jalostuskäyttöön luvan.

Vaikka nää on virtuaalikoiria, onhan se realistisuuden tavoittelu näkyvissä kaikkialla :D Kyllä mä itse yritän ainakin tavoitella semmosta oikeaa kuvaa koirien omistamisessa ja kasvatuksessa. Ja ei se nyt virtuaalimaailmassakaan sinäänsä oikein viehätä tettää pentuja vaikka isällä ja sen pennulla, vaikka virtuaalimaailmassa siitä nyt ei varsinaista vahinkoa tulisikaan.

[Janina]

Hmm, ehkä mäkin vähän löysäilen omaa kantaani.

[Cerin]

Minun mielestä yhdellä koiralla saisi teettää vain kaksipentuetta, mistä menisi menisi yksi jalostukseen per pentue. Minusta olisi myös suotavaa tarkkaila suvun yleistymistä, jolloin ei näitä saman suvun yhdistelmiä tulisi. Itse panostan enemmän evm. sukuisiin koiriin, jolla pentuja teettän. Olisi hyvä jos tehtäisiin joku ''jalostus palvelu'', jossa määritettäisiin koirat joilla pentuja teetetäisiin, ja mikä on toinen osapuoli. Sekä annettaisiin lupa teettää pentuja, muuten pennut eivät olisi ns. ''virallisia''. Olisi myös hyvä, että kaikilla koirilla olisi hyvin titteleitä, jos koira olisi vähän suurempi sukuinen. Olisihan se kiva, jos kaikki teettäisi pentuja korkeitaan neljäpolvisella tai kokonaan evm. sukuisella koiralla pentuja. Mutta ihmiset ovat ihmisä.

Itse pidän koira kantani pienenä, ja evm. sukuisena, jos tahdon pentuja teettää. Mutta amerikanakitahan on melko harvinainen rotu virtuaalimaailmassa, joten eihän se parin, kolmen sukupolvi haittaisi mitään. Mutta kuitenkin, tota tässä olisi lyhyt mielipiteeni asiasta, ja toivottavasti ymmärsitte.

[Minnea]

Yleensä uroksillani on ollut 1-2 pentuetta ja nartuilla 1, mutta teetin joskus chihuahuanartullani jopa 3 pentuetta. Rodusta ja sen kannaste riippuen tietenkin, mutten toisinaan näkisi pahana useampaa pentuetta koiralle.

Suvun yleistyminen ei tietenkään ole kiva asia, mutta toisaalta koiran älytön jalostuksesta pihtaaminen ei pidemmän päälle ole aina kannattavaa. Teetän mielelläni mahdollisuuden mukaan samalla hyvätasoisella ja -sukuisella koiralla kaksikin pentuetta, jotten kadottaisi sukulinjaa (tästä syystä mulla on varmaan kaikista pentueistani ainakin yksi evm.-koirana "säilössä" :p). Loppujen lopuksi ainoastaan pientä osaa virtualikoirista tulee koskaan käytettyä jalostukseen. Kovinkaan moni kasvateistani ei ole koskaan ollut jalostuskäytössä, ja keskimäärin jalostuskäytettävyys on ollut luokkaa 1 koira/pentue ja alle. Muualle myydyistä kasvateistani ehkä vain parilla on ollut jälkeläisiä (ainakin tietääkseni).

En ole mennyt rajaamaan kasvattieni jalostuskäyttöä (esim. pitää kysyä lupa ennenkuin saa astuttaa, neuvotella pentujen määrästä jne.), mutta olen pyytänyt sen pysyvän kohtuurajoissa.

Käytän toki mielelläni vähemmän yleisiä linjoja, mutten kovinkaan paljoa evm.-koiria. Tavoitteenani on ollut saada jollekin pentueelleni kolmeen polveen ulottuvan sukutaulun, jonka koirat olisivat kaikki olleet joskus virtuaalimaailmassa, mutta tämä ei onnistu pelkkiä evm.-koiria käyttämällä.

[Henji]

Jos nyt tännekkin tulen tilaa viemään:

Omille uroksilleni pidätän yleensä kaksi astutuskertaa. Toinen itselle, toinen ulkopuolelle. Nartulla pentueita myös 1-2 omaan käyttön, narttuja en "lainaa" ulkopuolelle. Se, käytänkö koiraa kahdesti jalostukseen riippuu siitä, kuinka monta pentua on ensimmäisessä pentueessa ollut ja onko niillä edelleen jatkettu sukua. Omat pentueet pidän usein n. 3-4 koiran määrässä, jotta se toinenkiin pentue on mahdollinen. Mutta esim. bordercolliepentue mulla tulee jossain välissä ja koska suku ei ole tietääkseni yleinen kait ollenkaan ja käytän kys. narttua vain kerran, annan pentuekoon olla isompi jos kysyntää on.

Itse en niin tarkkaan välitä virtuaalikoirien suvuista, sillä koirarotujen kantahan täällä on huomattavasti pienempi kuin IRLissä, joten eihän sitä samaan voi pyrkiäkkään. Itse en kuitenkaan läheisiä sukulaisia käytä, esim. en halua yhdistelmän molemmilla vanhemmilla olevan samaa isää. Mitään isä x tytär paritusta en silti missään tapauksessa lähtisi kannattamaan vaikka "vain" virtuaalimaailmasta on kyse. ;)

Itselläni on n. puolet koirista evm. -sukuisisa ihan siitä syystä, että tälloin ei tarvitse panikoida kilpailuttamisen suhteen. Rodusta riippeun käytän kuitenkin mielelläni yhdistelmiä joissa edes toisella vanhemmista on sukua yksi kaksi polvea. Enempi parempi tosin aina, mutta siihen en juuri huomiota kiinnitä. :D

[Troya]

Virtuaalihevospuolellahan tämä ongelma on sillä saatu jotenkuten ratkaistua, että tuodaan EVM-sukuisia hevosia ja risteytetään niitä sitten keskenään ja luodaan niiden avulla puhdasta uutta linjaa kunnes se on tarpeeksi pitkä risteytettäväksi vanhanlinjaisiin virtuaalihevosiin (siellä ollaan oikeita suvun-tasapituisuus-puristeja, mitä en kyllä tajua ollenkaan o_o). Tällä hetkellä kuitenkin esimerkiksi shetlanninponien suvut ovat aivan umpikujassa, ja kasvattajilla on TODELLA vaikeaa saada hevosille sopivia astuttavia / astujia kun lähestulkoon jokaisessa suvussa esiintyy samat nimet. Ja vielä kun parhaillaan shetlanninponin suku voi olla yli 15 polvea linkitettyä sukua (olen joskus laskenut joltakin shetlanninponilta peräti 23 polvea..), niin uutta linjaa on todella vaikeaa lähteä luomaan joka olisi edes lähellä tuota, ja jossa olisi tarvittavat arvonimet että suvulla olisi edes jotain siitosarvoa eikä vain tyhjää sukutaulun täytettä.

Virtuaalisia puoliverisiä on kuitenkin aivan hirmuisesti, ja silti tätä ongelmaa ei esiinny koska virtuaalisten puoliveristen suvuissa esiintyy niin paljoa eri linjaa ja todella paljon EVM-sukuisia tuodaan jatkuvasti. Lisäksi puoliverisistä löytyy monta eri sukuhaarojen kantaisää, joita on mahdollista saada vielä jalostukseen ja tätä kautta pääsee luomaan jopa uusia linjoja jotka sisältävät legenda-hevosia.

Virtuaalikorien suhteen voisi siis ajatella, että sen sijaan että rajoittaisi pentueiden kokoa ja määrää niin tiukasti (koska mielestäni ei ole niinkään mukavaa että kasvattaja päättää joka ikisen asian minkä teet koirasi kanssa), niin roduille voisi alkaa nyt jo hyvissä ajoin luomaan niitä eri linjoja (ainakin olen käsittänyt, ettei suurimmalla osalla roduista vielä esiinny niinkään paljon tätä jalostuksellista umpikuja-ongelmaa?), joissa olisi uudet linjojen kantavanhemmat, ja joita pidettäisiin erossa vanhemmansukuisista koirista mahdollisimman paljon kunnes sitten on hyvät suvut alkaa sekoittamaan taas muuhun koirakantaan. Se on tietenkin ikuisuusprojekti, mutta EVM-sukuiset koirat ovat suunnilleen ainoa vaihtoehto tälläiseen ongelmaan.

Tätä mieltä minä siis olen, virtuaalihevoskokemukseni perusteella. ;)

[Lansu_]

Troyan tekstissä on aika paljon painavaa asiaa.

Mä itse tykkään miettiä näin virtuaalisestikin monia jalostuksellisia asioita, joilla ei loppupelissä ole juuri mitään väliä virtuaalikoirilla. Sukujen yleistyminen on yksi näistä asioista. Tällaisten asioiden pohtiminen tarjoaa kaipaamiani haasteita ja realistisuutta. Itse kyllästyisin hyvinkin pian koko virtuaalikasvatukseen, jos en pohtisi asioita useammalta kannalta ja punnitsisi erilaisia vaihtoehtoja. :D

Omat kasvatusrotuni ovat vielä niin pienilukuisia, että niiden kohdalla on vasta käynnissä Troyan mainitsema geenipohjan ja sukulinjojen rakentaminen. Haaveenani olisi luoda pitempiä ja tasaisia linjoja, kuitenkin niin etteivät jotkut yksittäiset suvut ja koirat yleisty rotujen sukutauluissa liikaa. Landseerit ja newfoundlandinkoirat tuskin koskaan saavuttavat suuren yleisön suosiota (eli kanta tuskin tulee koskaan kasvamaan räjähdysmäisesti), joten tavoitteeni tulee todennäköisesti olemaan todellinen ikuisuusprojekti.

Itse en ole viime aikoina suuremmin asettanut pennunostajille jalostusta koskevia rajoituksia. Tietenkin toivon, että mulle kerrottaisiin pentuesuunnitelmista etukäteen, mutta en kuitenkaan ole rajoittanut esimerkiksi sitä mille kasvateistani pentuja saa teettää. En kuitenkaan kiellä ettenkö älähtäisi, jos huomaisin että jonkun pennutussuunnitelmat ovat sotkemassa koko rodun sukupuut totaalisesti.
Omien pentueideni kokoja en ole myöskään merkittävästi ryhtynyt rajoittelemaan, esimerkiksi N-lansuja syntyi kuusi kappaletta. Tähän mennessä virtuaalikoirilleni on syntynyt yksi pentue per nuppi. Toisaalta en näe useammassakaan pentueessa ongelmaa, jos melkein kaikki edellisten pentueeiden koirat ovat kuolleet tai pentueet ovat olleet pieniä. Itse pidän omien kasvatusrotujeni (ja muidenkin harvinaisten rotujen) kohdalla jopa suurempia pentueita parempana, sillä mitä enemmän pentuja syntyy sitä varmemmin ainakin joku niistä on elossa vielä myöhemmin ja siten tarjolla mahdolliseksi jalostusmateriaaliksi. Oman kokemukseni perusteella osa kasvateistani kun haihtuu virtuaaliavaruuteen suhteellisen nopeasti ja jälkeläisiäkin teetetään loppujen lopuksi aika pienelle osalle. En nyt oikein osaa selittää mitä ajan takaa, mutta toivottavasti edes joku sai langanpäästä kiinni. :D

Sukujen yleistymistä on mielestäni hyvä vältellä myös virtuaalisesti, mutta toisaalta asiasta ei pitäisi tehdä mitään yltiöpelottavaa kummistusta. Isot pentueet voivat johtaa sukujen yleistymiseen, mutta toisaalta pienten pentueiden myötä eri linjojen kirjo voi supistua. Erityisten rajojen asettaminen ei ole lähellekään aina tarpeellista, sillä se mikä pätee toiseen pentueeseen tai koiraan ei välttämättä toteudukaan toisen kohdalla: vaikka ensimmäiseen pentueeseen syntyy kuusi koiraa ja niille kaikille tulee jälkeläisiä, ei se tarkoita että seuraavan kuuden pennun pentueen kohdalla käy näin. Asioita pitäisi tarkastella aina tapauskohtaisesti eikä asetella yleisiä rajoja.

[Kimie]

Itse olen pitkälti samalla kannalla kuin topicin aloittajakin, sillä minusta olisi varsin mukavaa omistaa joku pitkäsukuinen koira, vaikka niistä kaikki nyt eivät välttämättä huippukoiriakaan olisi. Ehkäpä se johtuu siitä että olen vasta tullut tähän 'uuteen virtuaalikoiramaailmaan', mutta ei minulle ole kovinkaan tärkeää se, onko suku täynnä huippukoiria vai onko siinä pari hieman 'huonompaa' koiraa. Ainakaan tuloksien osalta, mutta jos suvussa sitten alkaisi olemaan sairaita koiria niin taitasi se jalostus niiden koirien osalta jäädä siihen.

Mitä luultavammin itse aion jalostaa jonkun suhteellisen pitkän sukulinjan kunhan saan kennelin pystyyn, ja jokaisesta pentueesta tai ainakin joka toisesta pidän yhden pennun - riippuen miten aikani kisautuksen suhteen riittää. Toisaalta vastapainoksi voisi käyttää jalostusparina sitten vähän pienempisukuista koiraa, vaikka niitä nyt tämä virtuaalimaailma on pullollaan, joten siinä ei pitäisi olla ongelmaa. Kisautus on mielestäni tärkeää vanhempien osalta, en minä paljon välitä miten pentujeni isän veljen serkun siskon äidin tulokset näyttelyissä ovat menneet (liioittelua, kyllä, mutta ymmärtänette pointtini).

Ja jos jollekin ei pitkäsukuinen koira pentueestani kelpaa, niin eihän sille voi mitään - mutta minusta pitkät suvut nimenomaan ovat hienompia, jotenkin kunnioitustaherättävämpiä varsinkin jos niillä koirilla löytyy edes jonkinlaisia tuloksia. Ainakin näkee, että kasvattaja ja pentujen ostajat ovat nähneet vaivaa, eikä vain koko ajan uusia sukuja aleta repimään tyhjästä - sekin kyllä on ihan hyvä asia koiraroduilla, joilla on vain muutama sukulinja, mutta esimerkiksi saksanpaimenkoirille olisi kivempi saada jokin vähän pitempi sukulinja.

[caza]

Kimien viimeinen kappale tiivistää aika hyvin oman mielipiteeni asiaan. Itse kasvattajana olen todella iloinen huomatessani, että olen saanut jonkin hyvän sukulinjan käyntiin, etenkin jos mukana on hyvin menestyneitä koiria. Kuten tässä on tullut esille, uusia sukulinjoja voi kuka tahansa luoda milloin tahansa, mutta pitkäjänteisellä työllä saavutettuja linjoja näkee harvemmin ja ne herättävät ainakin oman kunnioitukseni.

Samoin kuin Lansu, minäkin tykkään miettiä kaikkia jalostusasioita aina väreistä luonteisiin, vaikka niillä ei oikeasti kamalasti olekaan merkitystä. Jotenkin se vain on se juttu koko tässä hommassa, että saa yhdisteltyä uusi ja vanhoja linjoja ja katsottua minkälaisia pentuja tulee (vaikka oikeasti vanhemmilla ei olekaan mitään merkitystä siihen, minkälaisia pentuja virtuaalimaailmaan syntyy).

Settereissä ongelmana oli vähän se, ettei kovin moni niitä kasvattanut ja suuren osan työstä joutui tekemään itse. Toki satunnaisia kasvattajia piipahti kuvioihin silloin tällöin, mutta heidän linjansa katosivat usein ihmisen mukana. Cockereiden kanssa on ihanaa, kun saa touhuta useamman muun kasvattajan kanssa yhteistyössä ja pähkäillä yhdessä, mikä voisi olla kannattava pentue.

Jos nyt itse aiheeseen sanoisin vielä pari sanaa, niin oma mielipiteeni on aika samanlainen kuin yleinen linja tuntuu tälle asialle olevan. Toki evm -koirat ja keksityt sukulinjat tuovat aina jotain uutta rotuun, mutta on aina kahta hauskempaa yrittää yhdistellä jo valmiiksi virtuaalimaailmassa olevia sukulinjoja. Itse olen pyrkinyt pitämään narttulinjan omista kasvateistani ja tuomaan uutta verta linjoihin nimenomaan urosten kautta (minkä huomaa varmasti Ettoren koirissa). Itselleni oli suuri hetki, kun teetin lokakuussa pentueen, jossa molemmat vanhemmat olivat omia kasvattejani (sukutaulun näkee vaikka täältä) ja jossa viisi kuudesta vanhemmasta oli jälkivalioita. Jotenkin tällaiset hetket ovat niitä ilonhetkiä, joita on mahdoton saada, jos tuo jatkuvasti uusia koiria eikä perusta kasvatustyötään pitkille sukulinjoille.

[Kazi]

Mielestäni tässä asiassa vouhotetaan nykyään vähän liikaa. Kun tuntuu, että joka ikiseen pentueeseen valitaan toiseksi vanhemmaksi evm- koira ja syntyvien pentujen tulevaa jalostuskäyttöä rajoitetaan pennun myyntiehdoissa. Itse en todellakaan näe tilannetta niin pahana, että tähän olisi tarvetta. Yleisimmissä roduissa on muutenkin paljon eri kasvattajia, heidän omia linjojaan sekä tuotuja evm sukuisia koiria, joten sukujen yleistymisestä ei luulisi olevan pelkoa. Eri linjaisia koiria on kuitenkin näissä roduissa ihan tarpeeksi ja uusia tuontejakin ilmaantuu harva se päivä. Harvinaisemmissa/uusissa roduissa nämä jalostuskäyttörajoitukset ovat sitten asia erikseen ja minusta ihan hyväkin juttu rodun tulevaisuuden kannalta.

Pentuekootkin ovat ehkä liian rajoitettuja. Muistaakseni vuonna 2005 groenendaelpentueeseeni oli paljon kiinnostusta, joten ajattelin sitten antaa kaikille kuudelle varaajalle pennun. Pennuista kaksi olisi mennyt ihan vain sohvakoiriksi, ei kisa- eikä jalostuskäyttöä. Lopulta asiasta syntyi hirveä haloo ja jouduin vähentämään pentujen määrän neljään. Mutta tähänkin kannattaa suhtautua varauksella, sillä kohta oltaisiinkin siinä tilanteessa, että syntyisi vain yli viiden pennun pentueita.

Vedoten aiempiin, on tosiaan kivaa yhdistellä jo olemassa olevia sukulinjoja ja tutkiskella sukutauluja kauempaakin.
Voihan nykyisen käytännön siinä suhteessa nähdä hyvänäkin, että ainakin sukujen yleistyminen kunnolla ehkäisty pitkälle tulevaisuuteen.

[Kitu]

Itse en ainakaan sukusiitosta kannata ja suosin myöskin harvinaissukuisia tai evm sukuista. Harvinaistenrotujen kohdalla saattaa niin joskus käydä ja sillehhän ei hirveästi voi mitään jos esimerkki rotuna olisi vaikka bostoninterrieri jota en virtuaalimaailmassa ole nähnyt lainkaan tai sitten olen vaan niin laiska etten ole jaksanut selata kaikkia sivuja.Elikkä aina ei voi välttyä siltä mutta jos on mahdollisuus niin tietysti kannattaa jättää sukusiitos kokonaan!