Ei näitä v-koiria kannattais ees lähteä laskemaan.
Hiljamielen: 28 bortsua
Nandyhill: 19 (apk + bpk)
Blunderbuss: 4 (bulter + d)
yksityiset: 22 (corgeja, nahkoja, laumanvartioita, dalmis, suomenpystykorva...)
Nää kun plussailee yhteen niin saadaan 73 koiraa. Aktiivisessa kisautuksessa. Tässä tosiaan on mukaan laskettuna vaan ne elossa olevat, jotka ei vielä oo valmiiks kisattuja. Niitä, jotka möllöttää odottamassa kuolemaa, on varmasti sen verran et pyörähdetään satasen toiselle puolelle.
Kuitenki mulla on kisakoodit aika tyhjillään, lukuunottamatta tota agilityn MAXI 1 -luokkaa joka on siis ihan kaaos.

(Mul on siellä 31 koiraa.) Tuntuu et sinne vaan kertyy koiria ja ne ei liiku sieltä yhtään mihinkään. Jospa tekisin sellasen karsinnan et "ei kaikista tarvi tulla agimestareita". Toi tilanne nimittäin jarruttelee ikävästi mun koirien hankintaa.
Aussieille mulla ois itellä tarve ja valmiita aussieyhdistelmiä mulla oliskin tossa kolmisen kipaletta. Vähän vaan mietityttää toi kysynnän laita. Onkohan australianpaimenkoirille koteja?
Hiljamielen kennel on tällä hetkellä näistä se, joka vähiten inspaa, mutta toisaalta se on kyllä se, joka aina pysyy tossa mukana ja josta koiria aina aktiivikisautan vaikka tilanne ois mikä. Mulla on vähän visio hukassa hiljamielisten kanssa, että mitä näiden kanssa sitten oikeastaan hakisi. Tuntuu tällä hetkellä siltä, että oon tässä rodussa ainoa (tai ainakin yksi harvoista?) tasasukuisten kasvattaja. Siks materiaalia on vaikeampi haalia, ja toisaalta, ei oo oikein ketään muita kasvattajia hypettämässä milloin mitäkin yhdistelmää samoin periaattein. Mulle kun esimerkiks
tämän viimeisimmän kasvatin sukutaulu aiheuttaa kevyttä euforiaa. Vai oonkohan ihan väärässä mietteideni kanssa?
Mun tervutuonti Flintflame's Pemberton Blues aka
Ketku täyttää kohta kaksi irl-vuotta. Voisin kruunata tän koiran koko virtuaaliurani tärkeimmäksi koiraksi. Se on menestynein mun omista koiristani, varmaankin niin käyttö- kuin näyttöpuolella, tai ainakin siinä vaiheessa, kun pyörittelen siitä vielä vAVAn. Sit mun täytyis varmaan malttaa kuopata se. Vai oiskohan Ketku forever alive... Ketku kyllä toi mun Nandyhill-belgikasvatukselle tärkeen, uuden pohjan. Se tuntuu sellaselta tän kasvatustyön kantakoiralta, vaikka Nandyhill syntykin muutama vuos ennen Ketkua.
// Pohdiskelun innoittamana sainkin Nandyhillin koirat-sivun päivitettyä nykytilanteeseensa,
ta-daa!