Karvaturrit

Olenko ainoa joka kaipaisi nykyiseen virtuaalikoirailuun vähän enemmän yhteistyötä, pitkäjänteisempää toimintaa sekä ns. virallisuutta? En ole seuraillut muita kuin parin oman rotuni piirejä viime aikoina, joten jotkut esittämistäni käsityksistä saattavat olla virheellisiä, eli nää on nyt ihan mun omia fiboja mitä tässä lähiaikoina on noussut esiin. Korjailkaa sit vaan. Vähän inspiä näiden asioiden esilletuomiseen sain Lansun blogista, jossa on hyviä kirjoituksia vaikka ovatkin jo muutaman vuoden vanhoja.

Se yhteistyö. Joo, pentuja ostetaan kivasti muilta virtuaalikasvattajilta, mutta siihen se tuntuu vähän jäävän. Tehdäänkö sijoituskoirasopimuksia enää nykyään? Lainataanko omia koiria muille jalostukseen vai käytetäänkö kaikki itse? Tuomaroiko kaikki vaan omat kisansa vai autetaanko myös toisia kisojen kanssa? Järjestetäänkö enää useamman ihmisen vastuulla olevia kisaputkia tai muita riehoja?

Miksi pitkä suku ja vanhat linjat ovat kirosanoja nykyään? Samaa olen ihmetellyt myös sukujen yleistymisen hysteerisestä pelosta, vaikka osaltaan sen ymmärränkin. Uusia suvuttomia koiriakin saa kuka tahansa ja koska tahansa, ja toisin kuin IRL-maailmassa, uusia linjoja voi aloittaa vaikka joka päivä. Vaikkei se ehkä kovin realistista olisikaan, tosin eipä realistisuus oo tainnut mikään muotisana enää pitkään aikaan ollakaan. Mulla on semmonen tunne, että kun kiinnostutaan jostain rodusta ja halutaan itselle tämän- ja tuonrotuisia koiria, niin ne vaan tuodaan (se on helpointa?). Vanhoja linjoja ei monessakaan rodussa ole enää ollenkaan elossa, ja omassa rodussani olen huomannut että pennunostajat ottavat mieluiten koiria kahdesta evm-sukuisesta koirasta kuin sellaisesta yhdistelmästä, minkä taustalla on vanhoja sukuja - vaikka kyseiset suvut olisivat aikoinaan olleet menestyneitä, sukulaiset hyvin selvillä ja sukutaulu tasainen. Itsekään en välttämättä ottaisi pentua yhdistelmästä, jonka toinen vanhempi on evm-sukuinen ja toinen 10-polvinen, mutta anyways.

Missä menee VFCI ja virtuaalimaailman Kennelliitto? Meidän oman virtuaalikoiraharrastajien ringin rajoittuessa kuitenkin Suomeen, onko VFCI:lle todellista tarvetta? Alayhdistysten ja -liittojen linkit ja tiedot sekä tuomari- ja sääntöasiat voisi mun mielestä vallan hyvin olla VMKL:n sivuilla. Rekisteröikö kukaan enää nykyään virtuaalikoiriaan tai -kenneleitään? Jos ei, niin miksei? Miten menee rotuyhdistyksillä ja niiden rekistereillä? Nyt kun Websiltä tuntuu poistuneen vanhoja, käyttämättömiä sivustoja vähän sieltä sun täältä, niin onko kenelläkään tallessa vanhojen koirien sukutauluja tai muita nippelitietoja? Tiivistettynä - kaipaan listauksia, liittoja ja sitä että harrastuksessa olisi edes vähän ns. virallisuudentuntua. Ja että ihan kuka tahansa ei voisi tehdä mitä ikinä haluaa, vaan asiat vaatisi enemmän paneutumista ja edes jonkin sortin vaivannäköä. Kaikki tuntuu nykyään tapahtuvan sormiennapsautuksella heti kuin vain itse haluaa ja juuri siten kuin itse haluaa. Vähän tiiättekö semmonen kaikki heti mulle nyt -meininki.

Keskustelua!

Hyviä pointteja.

Tosin joissakin roduissa siinä yhteistyön tekemisessä ongelmana on se, että joillakin roduilla kasvattajia saattaa olla vain se yksi. Esimerkiksi itse taidan olla ainoa porokoiria kasvattava henkilö tällä hetkellä. Ainakin varmaan ainoa aktiivinen sellainen? On siis vaikea tehdä muiden harrastajien kanssa yhteistyötä.

Itse mielelläni sijoittaisin kasvatteja ja ottaisin kenties itselleni vieraampia, mielenkiintoisia rotuja sijoitukseen. Joskaan en mielelläni lähde sijoitushommia tekemään ihan kenen tahansa kanssa, sekä on vähän jäänyt paha maku suuhun kun monesti sijoitukseen antamani koirat on unohtuneet täysin tai henkilöstä ei kuulu mitään. Tästä syystä mieluummin pidän erityisesti tärkeistä suvuista olevat koirat itselläni, jotta minä voin kontrolloida koiran kisaamista ja pennuttamista, enkä ole riippuvainen henkilöstä joka saattaa kyllästyä koko hommaan tai muuten vaan kyseisen koiran kisaamiseen.

Olen miettinyt myös, että miksi pitkiä sukuja kammotaan kuin ruttoa. Itselleni ainakin ne liki 20-polven sukutaulun omaavat koirat ovat hirmu tärkeitä ja arvokkaita, niitä olenkin pyrkinyt erityisesti bordercolliepuolella kalastelemaan. Itseäni nämä evm x evm risteytykset ei kauheasti, jos haluan suvuttoman koiran voin tuoda sellaisen käden käänteessä itselleni. Olen myös enemmän pyrkinyt perehtymään bordercollieiden vanhoihin sukuihin bc-tietokantaa luodessani.

Yhteistyötä? Hmm. Mä olen tämän vuoden aikana ottanut koiria sijoitukseen, sijoittanut koiria, lainannut muille omia koiriani jalostukseen kysyttäessä, tarjonnut itse muille koiriani jalostukseen (nytkin useampi on jo varattu muille), olen tuomaroinut omia kisojani sekä muiden kisoja (enemmän käyttö kuin näyttö), järjestänyt kisoja muiden kanssa yhteistyössä, puhunut mm. facessa saman rodun kasvattajien kanssa suvuista ja miettinyt yhdistelmiäkin - lähinnä noutajapuolella. Että kyllä sitä tulee tehtyä kun vaan oikeasti ryhtyy siihen hommaan eikä tyydy tekemään kaikkea täysin yksin.
Colliepuolella olen yksin ja kasvatan lähinnä itselleni, mikäli joku muu sattuu yhdistelmistä pennun haluamaan niin saa ilman muuta. Yhdistelmät on siksi Shaghasin sivuilla jo pitkään etukäteen näkyvillä, että halukkuutensa voi ilmaista ajoissa. On noita satunnaisia nahkakasvattajia suntuubipuolella, mutteivät ne tunnu kestävän hengissä kauaa.

Musta olisi kiva jos nämä "jotain muuta rotua harrastavat" ottaisivat toisten rotujen kasvattajilta sijoitukseen x rotuisia koiria, joita eivät itse aio kasvattaa; siihen usein kaatuu kuitenkin se, mikseivät saman rodun kasvattajat paljon sijoittele toisilleen kun tarvitsevat omaa jalostusmateriaalia.

Mä en itse "kammoa" pitkiä sukuja, mutta nirsoilen kyllä äärettömän paljon jos sieltä suvusta löytyy turhan yleisiä nimiä, koska se tulee vaikeuttamaan jatkojalostusta ja pentujen myyntiä yleisesti erityisesti kun harrastajakanta on niin pieni ja pennunottajia muutenkin vähän. Jos harrastajia olisi enemmän ja sitä myötä myös koiria enemmän, se ei olisi niin varottava "ongelma", mutta jos rodussa on muutenkin kymmenen koiraa virtuaalimaailmassa ja kaikilla on sama nimi taustalla, niin se ei paljoa ketään hyödytä. Esimerkiksi collieissa aikoinaan yksi uros oli lähes kaikkien nahkojen takana, mutta aloin nirsoilemaan niistä suvuista sen verran että mä jouduin jopa ottamaan yhden koiran takaisinpäin jotta sain sen uroksen takaisin Shaghasin - ja samalla koko virtuaalinahkojen - linjoihin (eli pidän siis vanhat linjat olemassa! erityisesti ne jotka linjaa mun omiin ekoihin koiriin). Nyt mä olen taas nirsonnut yhtä toista linjaa ja saanut sen ihan kivaan pisteeseen sen puolesta ettei tarvitse jatkuvasti varoa mitä käyttää. Nahkat oli kyllä muutenkin monen uuden tuonnin tarpeessa parisen vuotta sitten ja niiden suvuista olen jatkuvasti ollut hyvin perillä etenkin kun jossain kohtaa päivitin aktiivisesti nahkadatabasea. Edit:/ Pakko lisätä myös se, ettei suvuista voi tietenkään alkaa nirsoilla vain koska se on pitkä mikäli joku on siinä oletuksessa, että pitkä suku on automaattisesti pahasta. Pitää suhteuttaa koko rodun koirien kokonaismäärään ja käytössä olevien linjojen määrään että voi puhua jonkun nimen yleisyydestä. Se vaatii nimenomaan perehtymistä ja tietoa koko rodun tilanteesta.
Epätasainen suku ei myöskään ole mulle mikään iso ongelma, mutta pidän tasasukuisuuden ideasta kivana lisähaasteena kasvatukselle; en ottanut sitä projektikseni siis pennunkyselijöiden takia, vaan saadakseni lisää mietittävää jalostussuunnitelmiini. En voikaan välttämättä yhdistää haluamiani koiria x ja y, vaan on keksittävä jotain muuta jotta pääsen tavoitteeseeni. Lähinnä collieissa nimenomaan, ja niiden kanssahan mä tässä ainakin toistaiseksi olen suht yksin. :)

vFCI on mun mielestä ollut jatkuvasti korkeammassa asemassa virtuaalisesti kuin VMKL on se sitten miten ei-niin-suomalainen yhdistys tahansa ja itsessään vFCI:ssä on tällä hetkellä paljon enemmän tavaraa kuin siellä VMKL:n puolella eli jos jostain pitäisi karsia niin karsisin toisinpäin, eli VMKL:stä vFCI:iin. Mä itse koen että vFCI on helpommin tunnettu ja helpommin löydettävissä kuin VMKL, harvemmin mä oon koskaan edes eksynyt VMKL:n sivuille kun "en tarvitse" sieltä yhtään mitään. Onhan toi vFCI:n uudistus ollut mulla tässä jo pari kuukautta työn alla, mut en oo saanut aikaiseksi - osasyy miksi en on se, että harrastajakunta vaan pienenee ja pienenee niin se latistaa intoa tehdä "isolle" porukalle jotain.
En oo koskaan rekisteröinyt kenneliäni just siks kun en oo juuri VMKL:n sivuilla vieraillut enkä oo kokenut sitä kovin tärkeäksi, mutta kaikki koirani rekisteröin kuin myös pentueeni (rekkaan itse, ei pennunottajat). Koiria tulee hyväksyttäväksi rekisteriin kyllä viikoittain enemmän tai vähemmän ja on ainakin tiettyjä henkilöitä, jotka rekisteröivät kaikki koiransa ainakin kyseisiltä henkilöiltä tulevien rekisteröintimäärien perusteella.

Mä toki kaipaan sitä vanhaa paneutumista asioihin, kaipaan sitä miten ihmiset oikeasti jaksoi perehtyä ja miten asiat tehtiin vaikka se vaati paljon enemmän vaivaa kuin nykyään. Kaipaan aikoja, jolloin pennut vietiin käsistä ja jolloin kisoihin mahtuminen oli kalenterien kyttäämisestä kiinni. Mutta. Mä olen sitä mieltä, että jos se asioiden helpottaminen on vaatimus sille, että me saadaan harrastajaporukkaan intoa takaisin ja mahdollisesti myös uusia harrastajia niin se on se tie, jota meidän on pakko kulkea. Kovin paljoa helpommaksi asioita ei voi enää tehdä ilman että vkoiraharrastus muuttuisi joksikin Furry Pawsiksi, mutta ihan hirveitä me ei voida vaatiakaan ihmisiltä jottei se pieni into kuole samantien joka jonkun sisälle syttyy.

Mitä tulee mun itseni tilanteeseen, mähän olen ollut "liekeissä". Mulla on intoa kisata, päivittää koirien sivuja ja jalostussuunnitelmia, välillä järjestää kisojakin jne. Pennuttaminen ei oo hirveästi napannut kun jo valmiiksi tietää ettei pennut mene kunnolla kaupaksi + ettei mulla ole ollut piirtokonetta tällä hetkellä (rikki) ja tiiän että tarviis piirtää pennuille kuvia mukaan, mutta muuten. Mun intoa vaan syö nähdä, miten vähän ihmisiä osallistuu enää kisoihin ja muutenkin perehtyy harrastukseen. Paljon tulee lupauksia joiltain harrastajilta, että keskittyy vkoiriin vaikka 'ensi viikolla' taas ja mitään ei koskaan tapahdukaan. Se saa oikeasti välillä miettimään, että teenkö mä tätä kuitenkin ihan turhaan, kun kukaan muukaan ei enää paneudu (ja siksi se vFCI:n uudistus on myös jäänyt...).

Sigitius kirjoitti:Pakko lisätä myös se, ettei suvuista voi tietenkään alkaa nirsoilla vain koska se on pitkä mikäli joku on siinä oletuksessa, että pitkä suku on automaattisesti pahasta. Pitää suhteuttaa koko rodun koirien kokonaismäärään ja käytössä olevien linjojen määrään että voi puhua jonkun nimen yleisyydestä. Se vaatii nimenomaan perehtymistä ja tietoa koko rodun tilanteesta.

Tämä.
Mä en yleisesti suosi epätasaisia sukuja, joissa ei ole mulle mitään sellaista oikeasti kiinnostavaa. Eli jos on joku epätasaisella suvulla oleva pentue tarjolla ja siellä takana on vain koiria, joilla ei ole mulle merkitystä niin tuskin menen ottamaan itselleni pentua.
Sitten taas vastapainoksi esimerkiksi toi mun nyt tyrkyllä oleva kultsu pentue. Siellä on samoja nimiä suvussa useampaankin otteeseen, mutten pidä sukuja silti mitenkään yleisinä. Siellä on taustalla sellaisia koiria, jotka oli käytännössä kadonneet kun palailin tauoltani ja niitä oon nyt koittanu saada vähän takaisin. En tiedä mitä mieltä muut ovat näistä mun vähän normaalista poikkeavista yhdistelmistä, joita nyt on tämä pentue ja sitä ennen tämän pentueen emä, joilla siis se ss% ei ole nollaa :P Jollain yleisemmällä suvulla en varmaan tällaisiin yhdistelmiin olisikaan lähtenyt. Enkä esimerkiksi neljä-viisi vuotta sitten olis missään nimessä yhdistänyt koiria, joissa esiintyy tässä määrin esim Soussin Kultapoikaa, joka aikanaan tahtoi löytyvän jokatoisen kultsun taustalta.

Mä en sitten taas oo oikeen koskaan ollut kovinkaan innostunut järkkäämään kisoja jonkun kanssa yhdessä, vaikka niitä on tullutkin järkättyä. Mua niin ärsyttää, jos toisella esimerkiksi osallistumisten lisääminen tai tulosten arpominen viivästyy ja muutenkin se on vaan niin paljon mukavampaa, kun voi omaan tahtiin tehdä. Sijotuskoiria on multa lähtenyt maailmalle aina silloin tällöin, aika vähän kyllä. Itselläni on muutamia sijoituskoiria, mutten ole itsekkään mikään kaikkein innokkain niiden ottaja. Aina välillä tulee kuitenkin sellaisia pentueita, joista ehdottomasti haluisin koiran, mutta tiedän jo valmiiksi ettei mulla olisi sille käyttöä ja silloin toi soppari on oikeen hyvä - on silti joku asia mitä tavoitella sillä kisaamisella. Koiria mulla on tälläkin hetkellä tarjolla jalostukseen, mut eipä niille kysyntää tunnu olevan...

Tää yhteis hengen väheneminen mun mielestä johtuu ihan vaan suoraan siitä, että niitä harrastajia ei yksinkertaisesti ole. Muutama hassu oikeasti aktiivinen ja muutama silloin tällöin jotain tekevä.. Ei siinä kovin suurta yhteistyötä voi odottaa. Mä edelleen oon sitä mieltä, et jonkun pitäs kehitellä hyvä mainospuhe viralliselle puolelle, jota vois mennä jakamaan epäviralliselle puolelle ja ihan muihinkin foorumeille, joista saattaisi löytyä uusia harrastajia.

Mulla itsellä on nyt parin kuukauden sisällä into kaikkeen hiipunut hitaasti, mutta varmasti. Syynä juurikin se, että tää harrastus alkaa kuolemaan kasaan harrastajien puutteessa.

Sigitius kirjoitti:Musta olisi kiva jos nämä "jotain muuta rotua harrastavat" ottaisivat toisten rotujen kasvattajilta sijoitukseen x rotuisia koiria, joita eivät itse aio kasvattaa; siihen usein kaatuu kuitenkin se, mikseivät saman rodun kasvattajat paljon sijoittele toisilleen kun tarvitsevat omaa jalostusmateriaalia. --
vFCI on mun mielestä ollut jatkuvasti korkeammassa asemassa virtuaalisesti kuin VMKL on se sitten miten ei-niin-suomalainen yhdistys tahansa ja itsessään vFCI:ssä on tällä hetkellä paljon enemmän tavaraa kuin siellä VMKL:n puolella eli jos jostain pitäisi karsia niin karsisin toisinpäin, eli VMKL:stä vFCI:iin. -- Koiria tulee hyväksyttäväksi rekisteriin kyllä viikoittain enemmän tai vähemmän ja on ainakin tiettyjä henkilöitä, jotka rekisteröivät kaikki koiransa ainakin kyseisiltä henkilöiltä tulevien rekisteröintimäärien perusteella. -- Kaipaan aikoja, jolloin pennut vietiin käsistä ja jolloin kisoihin mahtuminen oli kalenterien kyttäämisestä kiinni.

Tämä. Ja itse ainakin olen kiinnostunut ottamaan itselleni sekä sijoitukseen että omaksi kasvatusrodun ulkopuolisia koiria (tällä hetkellä JC:ssä on mm. kettuterriereitä, lapinkoira, bordercollie, pk collie ja vihikoira), mut kuvien saaminen on mulla se pääsyy, miks en aina voi ottaa.

Sigitius kirjoitti: Mä toki kaipaan sitä vanhaa paneutumista asioihin, kaipaan sitä miten ihmiset oikeasti jaksoi perehtyä ja miten asiat tehtiin vaikka se vaati paljon enemmän vaivaa kuin nykyään. Kaipaan aikoja, jolloin pennut vietiin käsistä ja jolloin kisoihin mahtuminen oli kalenterien kyttäämisestä kiinni.

Mulle tuli hirveet nostalgiafiilikset tästä tekstinpätkästä! Etenkin toi kisakalenterien jatkuva kyttääminen, ah <3 Muistan kun innoissani vuonna 2007 pidin virtuaalikenneliä ja olin niiiiin ylpeä sen ulkoasusta (joka nyt jälkikäteen ajateltuna oli kyllä aikamoinen, mutta hei mitä voi odottaa 12-vuotiaalta!). Mulla oli noihin aikoihin vielä tietokonevuorot ja rajoitettu nettiaika, joten kisoihin osallistuminen oli erittäin hankalaa toisinaan :'D Onpas huisia aatella, että oon ens vuonna pyörinyt 10 vuotta virtuaalijutuissa! 2005 perustin ensimmäisen virtuaalitallini, olikohan nimeltään Fireroses... Olin niin kateellinen kun mun kaverilla oli upea kiinanharjakoirakennel ja mun tallin ulkoasu oli niin kamala! Nopeesti tallijutuista vaihdoin itsekin koiriin, olikohan ekan virtuaalikennelin nimi Sandbox's, mutta en kyllä muista ekaa kasvatusrotuani... Mutta joo :'D

Sukutauluihin ja sisäsiittoisuuteen. Itse en oikein välitä sisäsiitoksista, kun onhan tämä "vain" virtuaalikoirailua, vaikkakin on silti kiva pyrkiä pitämään kasvatus lähellä realistisuutta ja yhdistämään eri sukuja. Itse en ole tämän kymmenen vuoden aikana kovin montaa pentuetta kasvattanut, jos oikein muistan niin kolme shelttipentuetta ja yhden bc-pentueen (en kyllä ole tuosta bc-pentueesta varma). Sandbox'siin, Nishan yksityisiin, Failediin, Strikebreaker'siin eikä ainakaan yhteen muuhun (en muista kennelnimeä, joku talvinen ulkoasu sillä oli) koskaan tullut yhtään pentuetta. On mulla saattanut tossa välissä muitakin kenneleitä olla vielä...

Oon nyt yrittäny hirveesti parantaa tapani ja kisata koiria tavoitteellisesti, vaikkakin into ei tosiaan ole samanlaista kuin nuorempana. Nuorempana tykkäsin kisata, tehdä uusia ulkoasuja, päivittää koirien sivuja ja etsiä kuvia, mutta en oikein uskaltanut tehdä pentueita koirillani, sillä omat tuntuivat huonosti kisatuilta muiden harrastajien rinnalla. Itselleni ei tällä hetkellä ole tärkeää himokisaaminen, vaikka tavoitteenani onkin pentueen tai parin jälkeen aina koira kuopata = sen pitäisi olla mahdollisimman loppuun kisattu.

Mua kiinnostaisi yhteistyö ja sijoituskoirat yms. mutta oon hirveen ronkeli rotujen suhteen ja tälläkin hetkellä omaan vain kasan shelttejä, kun rotu tuntuu kaikista parhaimmalta itselleni. En ole koskaan harrastanut truu pk-lajeilua virtuaalipuolella, koska en ole myöskään omistanut pk-koiraa (taino pari kertaa olen, mutta en koskaan kisannut BH:ta pidemmälle innon loputtua). Pitäisköhän mun kokeilla jotain pk-rotua vihdoinkin? Jos tekisin erillisen virtuaalikennelin niille...

Tässä viestissä ei nyt oikeen ollut järkeä, lähinnä muistelin menneitä ja pohdin mahdollista tulevaa Musta on kiva, että meitä virtuaalikoiraharrastajia vielä löytyy edes jonkinmoinen porukka! Lupaan yrittää parantaa tapani ja kisata (ja järkkää kisoja) enemmän, tää on ollut kuitenkin tärkeä osa mun elämää eikä into vielä täysin ole kadonnut >P)

Mukavaa lukea täältä tämmöistä keskustelua. Loma on ihan ovella ja ehdin palaamaan rauhassa takaisin näihin touhuihin.

Haluun kans heitellä tähän aiheeseen omat kokemukset ja mielipiteet!
Mun mielestä toimivaa yhteistyötä on liian vähän. Itsellä on kokemusta sen osalta ja yleensä siinä käy niin, että ensin lopahtaa toisen kiinnostus ja sitten toisen. Kaverin tai omat taukoilut, innostumattomuus ja eriävät mielipiteet hankaloittavat yhteistyön ylläpitämistä. Samoiten se, jos kommunikaatio ei toimi eikä viesteihin oikeen muisteta vastailla, niin aika hitaaksi touhuksi menee. Mulla on ollut turrilaisen kanssa yhteinen kisaputki (on vieläkin, mutta jäässä), sekä yhteistyötä kasvatuksen osalta (sijoituskoiria) ja oon saanut pari koiraa jalostukseen lainata. Liittoa pyöritin myös yhden henkilön kanssa, mutta hänen into lopahti ja se on nyt vaan mulla.

Mä oon muutaman koiran sijoittanut ja oon kyllä todennut, että ei se kannata, ellei anna pentua varmasti aktiiviselle harrastajalle ja näitä on täällä virtuaalimaailmassa mun mielestä kolme, en nyt viitsi nimiä mainita ettei kukaan syytä suosimisesta tms. :D Kumminkin liian vähän. Ja harmillisesti kukaan näistä ei oo mun koirista ollut kauhean kiinnostunut.
Mä voin mielelläni antaa koiriani jalostuskäyttöön toisille jos itsellä ei oo käyttöä, varsinkin jos on sellaista rotua jota en kasvata. Enemmän olisi kiva lainata koiria jalostukseen muiltakin, mutta monet hankkii koiria vaan omiin tarpeisiinsa ja siihen mäkin pyrin, ettei aikaa menis "turhaan" kisauttamiseen, eli sellaisiin koiriin joilla itselle ei ole tarvetta kasvatustyön osalta. Tämä on vähän harmi, koska siinä on juuri se että kaikilla on vaan ne omat rodut eikä muiden roduista oikein innostuta -> pennuilla ei ole myyntiä, paitsi samojen rotujen kasvattajille. Paitsi on mullakin yks mopsi ja lk collie semmoset, jotka oon hommanut vaan huvin vuoksi, samaten tollerit on sijoituksessa toisilta kasvattajilta.

Mä en muista että pitkistä suvuista ja vanhoista linjoista ois ollut kärhämää muuten kuin saksanpaimenkoirilla, tai en ainakaan oo ollut muissa mukana. Sen rodun nyt jätänkin ja panostan eniten ensimmäisiin koiriini malamuutteihin. Musta kasvattamisessa ei oo mitään järkeä, jos aina haetaan vaan uusia koiria ja teetetään pelkästään niillä pentuja, vaan kyllä sukuja pitää uskaltaa sitten tämän jälkeen yhdistääkin - sehän siinä on hauskinta ja hienointa: saa aikaiseksi tasaisen sukutaulun upeista vanhemmista ja niiden vanhemmista jne. Toki uusia koiria pitää koko ajan tuoda, että pystyy pitämään sukusiitoksen poissa, mutta silloinkin yhdistellä vaan tasasukuisia koiria. Virtuaalikasvattamista on mielestäni juurikin se sukupuiden luominen harkituilla valinnoilla, tietysti sen ohella, että tekee koirat "arvokkaiksi" kisaamalla niitä. Muiden virheitä ei kuitenkaan myöhemmin voi korjata, eli jos sukupuista löytyy aukkoja, niin siellä niitä sitten on.
Se, että yhdistää yli 3-polvisen koiran evm-sukuiseen koiraan on mun mielestä laiskan merkki. Ei jakseta tuoda muita koiria, jotka voisi ensin yhdistää toisen evm-sukuisen koiran kanssa ja tasoittaa sukutaulua. Itse oon näin tehnyt, kun en vielä ajatellut asioita samoin kuin nykyään. Mutta tätä haluan nykyisin välttää, esimerkkinä annan kaukasiankoirani Wertin. Se on tietääkseni virtuaalimaailman ainoa pidempi suvullinen kaukasiankoira. Sillä on sukua isän ja äidin puolelta toisessa ja kolmannessa polvessa. Vaikka senkin sukutaulusta löytyy puutteita (evm-koiria), en silti halua tehdä siitä vielä tyhjempää pennuttamalla sitä täysin evm-sukuisen kanssa. Siksi toin kaksi evm-sukuista kaukasiankoiraa jotka pennutan joko keskenään ja niiden pentu päätyy Wertin kumppaniksi. Tai sitten molemmat pennutan evm-koirilla ja niiden jälkeläiset keskenään ja sitten lopulta sen viimeisimmän vielä Wertin kanssa - tämä sukutaulu olisi hajanaisempi, mutta koirien määrä sukutaulussa olisi nartun ja wertin puolilla suhteellisen tasainen. En sitten tiedä, jatkanko tämän jälkeen enää kaukkareiden kanssa, vai jätänkö rodun "muiden huoleksi", jos joku haluaa vanhan suvun pelastaa ja sitä jatkaa.

Mun mielestä pitää nähdä vaivaa pentueen eteen. Jos sulla on kolmepolvinen koira jonka sukutaulu on rikkomaton (kaikki 14 koiraa) eikä sille löydy kuin evm-sukuisia puolisoita, niin sitten tuot koiria lisää sen kahdeksan, kisautat ne kaikki, pennutat, kisaat niiden jälkeläiset, pennutat jnejne. Aikaahan siinä menee, jos yksin tällaiseen hommaan ryhtyy, mutta sitten voi kyllä kysyä apua. Tämmösen projektin perustin itse slougheilleni Dhajim Fa:han. Toin 10 evm-sukuista koiraa (tuon vielä ainakin 6), kisaan ne ja pennutan sitä mukaan kuin valmistuvat, aikomuksenani luoda tasasukuiset sukutaulut. Ainoa ongelma mikä tämän jälkeen tulee on se, että kenen kanssa se viimeisin jälkeläinen yhdistettäisiin. Touhu täytyisi joko aloittaa alusta, tai sitten koko ajan tuoda vähän uusia koiria jotta pystyy luomaan tarpeeksi erisukuja ja yhdistelemään niitä. Vaikea prosessi yksintekevälle, mutta kyllä siinä onnistuu jos jaksaa. Paras tapa kyllä olisi, jos olisi useampi käsi auttamassa, touhu sujuisi paljon nopeammin eikä olisi niin raskasta.

Sitä en muuten ymmärrä jos sukutauluja ei merkata koirien sivuille, edes kolmeen polveen asti, saattaa myöhemmin hankaloittaa sukujen tutkijoita todella paljon. Sen ymmärrän jos kymmenpolvista sukutaulua ei jaksa tunkaista sivulle :D

Mun mielestä myös ennemmin vMKL pois ja vFCI:n sivuille kaikki tarvittava. Niitähän ollaan uudistamassa koko ajan ja ohjeita ollaan kivasti tehty uusille aloittelijoille. :) Sigitius, kyllä me se saadaan pystyyn..!

Lyydia kirjoitti:Touhu täytyisi joko aloittaa alusta, tai sitten koko ajan tuoda vähän uusia koiria jotta pystyy luomaan tarpeeksi erisukuja ja yhdistelemään niitä.

Suosittelen tuomaan pikkuhiljaa lisää evm-koiria vaikka "pareittain". Mähän olen aloitellut tota samaa projektia Shaghasissa nahkojen kanssa kuin mitä sulla on sloughien kanssa et oon tässä vaiheessa hitusen jo pidemmällä kuin sinä kun mulla ensimmäiset 1-polviset on maailmalla ja totesin homman edetessä että niitä uusia koiria voi hyvin tuoda pareissa. Eli uros ja narttu, kisaa ne suunnilleen valmiiksi ja tuo sitten seuraavat kaksi jne pitää sen pyörän pyörimässä. Sillä tavalla on jatkuvasti jotain jalostusmateriaalia eikä tule kerralla älytöntä määrää koiraa kisattavaksi vaan aina se 2 vakiota ja u/n suhde pysyy myös suht tasaisena. Mulla koirat venailee valmiina nykyään jopa aika pitkään (osin senkin takia ettei rodulle ole kysyntää), niin ehdin vaihtaa suunnitelmia halutessani useampaan otteeseen jos joku toinen koira tuntuukin alkuperäistä suunnitelmaa paremmalta ratkaisulta yhdistelmiä tehdessä.

Noita vanhan/seka linjan koiria mä todennäköisesti tulen tulevaisuudessa kyllä yhdistämään tuontikoiriin koska en halua sekoittaa tasalinjaa sitten niihin eikä mulla välttämättä ole innostusta lähteä tekemään sekalinjaa tarkoituksella jos teen nyt jo tasasukuja. :D Sekalinjalla tarkoitan siis sitä että suku ei ole tasainen vaan siel välissä on evm koiria ties mitä.

P.S. Lyydia kiva kun tulit nyt takaisin!

(jotain muutakin piti ehkä sanoa mut nyt hoputetaan lähtemään niin jatkan ehkä myöhemmin)

Juu just tollai mäki oon aatellu, ja tuonkin jatkossa noita koiria vähän rauhallisemmin Dhajim Fahan, mut toisaalta noi vinttikoirajuoksut on niin kivoja ku niissä ei oo rajoitusta koirissa omistajaa kohden :) Uros-narttu-pareja mulla on tasasesti ja jatkan samalla linjalla, mut kiitti viel kannustuksesta ja vinkeistä.

Jees. Kyllä mä tästä heräilen, pitäis tänään vielä joku vastausteksti tekaista huomiselle ja eiköhän sit se loma jo alkais

Sigitius kirjoitti:Mä toki kaipaan sitä vanhaa paneutumista asioihin, kaipaan sitä miten ihmiset oikeasti jaksoi perehtyä ja miten asiat tehtiin vaikka se vaati paljon enemmän vaivaa kuin nykyään. Kaipaan aikoja, jolloin pennut vietiin käsistä ja jolloin kisoihin mahtuminen oli kalenterien kyttäämisestä kiinni. Mutta. Mä olen sitä mieltä, että jos se asioiden helpottaminen on vaatimus sille, että me saadaan harrastajaporukkaan intoa takaisin ja mahdollisesti myös uusia harrastajia niin se on se tie, jota meidän on pakko kulkea. Kovin paljoa helpommaksi asioita ei voi enää tehdä ilman että vkoiraharrastus muuttuisi joksikin Furry Pawsiksi, mutta ihan hirveitä me ei voida vaatiakaan ihmisiltä jottei se pieni into kuole samantien joka jonkun sisälle syttyy.

Tämä!

Sukutaulut <3 Ai että mikä rakkaus ne mulle on. Musta jokasen virtuaalikoiran sivulla pitäs olla luonnollisesti VÄHINTÄÄN 6-polvinen sukutaulu :D Koska silloin elämä olis vaan yksinkertasesti helpompaa. No joo, toki oon tosi iloinen, jos sukutaulua on se 3-polveakin - se on heti parempi kuin vaan vanhempien nimet.

Parhaani oon yrittänyt ottaa muilta koiria eri roduista ja sit homma on levinnyt siihen, että pitäis aina hommata joku uus tuonti, että sais sulhasen tai morsmaikun sille. Toki lainaankin jonkin verran omia koiriani jalostukseen, mutta jos rotu on sellanen, että itsellä on ne ainoot yleisesti ottaen aktiiviset rotunsa edustajat niin pakko niille on se toinen puolisko hankkia. En tykkää enää yhtään käyttää evm. koiria, mutta esim Willemin kanssa on hyvin todennäköstä, että emä on evm, kun en tähän hätään jaksa hommata petittinarttua. Kun puuhailee liian monen rodun parissa niin ei vaan oo kykenevä tekemään tota Lyydian mainitsemaa evm sukuinen x evm sukuinen => 1-polvinen x 1-polvinen - juttua, että sais sukutaulut tasaiseksi. Ei jaksamus, aika eikä mielenkiinto riitä. Eikä varsinkaan niissä roduissa, joissa niitä muita harrastajia ei oo eikä ketään oikeen kiinnostakaan ne. Kauhean hehkeää teettää jotain harvinaisen rodun pentueita x5 ja kaikista pentueista yksi itselle. Mun päärotujeni kanssa jaksan tuusailla ja tuoda uusia koiria, mutta en mä sit oikein noitten pienempi muotosempien kanssa niinkään. Sit aina kausittain joku rotu on enemmän pop kuin toinen ja toki nää riippuu myös tosi paljon kysynnästä.

Jollekin se vois olla paljon, että on kasvattanut esimerkiksi kuus pentuetta jotain tiettyä rotua, mutta mulle se ei itselle oo mitään. Sakujen parissa oon tainnut kasvattaa jotakuinkin ton kuus pentuetta enkä osaa pitää itteeni mitenkään sakemannikasvattajana - ne on vaan sellanen syrjähyppy. Muiden kasvatustyötä en kuitenkaan väheksy oli ne pentumäärät mitä tahansa, mutta mulle itselle mun itseni (kuullostaapa tyhmälle..) kasvattamana tuo on vähänen määrä. Ainut oikeestaan joidenka parissa oon kokenut saavani jotain aikaan on Ternen tollerit. Sit toki Lasipisaran labrat ja Jääkyyneleen amerikanakitat & basset houndit, mutta ne on niin paljon pienempää kuin Terne. Jotenkin ne tuntuu niin merkityksettömille (muista mun kenneleistä ja roduista sitten puhumattakaan), ettei ketään ees kiinnosta ne - ettei kukaan ees huomaa niiden olemassa oloa. :D

Ja jos jollekin on jäänyt epäselväks niin mulle tasasukusuus on kirosana, kun se tuntuu sulkevan joillakin noita vanhempia (hienoja, upeita, mahtavia!!!) pitkiä sukuja ulos, koska ne ei oo tasasia. Tosin ei nykyään enää niinkään, mutta aiemmin sellaselta se tuntu.

Sijotuskoirat on parhautta! Olisin tosi tyytyväinen, jos joka pentueestani saisin sijotettua ainakin yhden koiran jollekin, koska muuten haluun pitää ite pennun ja voi olla, että jos pentueesta on lähössä vaan yks sijotuskoira maailmalle (ei siis muita pentuja ollenkaan) niin sillonkin haluun pitää pennun itse. Mieluusti sijotan useemmankin - vaikka koko pentueen - koska silloin on todennäkösestä, että ees yks niistä jaksaa kisata sen koiran loppuun. Omissa kasvateissa on parhautta, että ne voi koska vaan ottaa takasin, jos ei joku kisaa tai haluut esim kahen vuoden päästä ottaa jonkun sivuttoman, kun koko pentueesta ei ookkaan kukaan käyttänyt jalostukseen. Mieluusti sijottasin myös toistenkin kasvattamista pentueista pentuja, mutta se tuntuu jotenkin vaikeemmalta.

Yhteistyö. Onhan sitä jonkun verran, ehkei niin tiivistä kuin haluaisin, mutta nyt en olis kerinnytkään, joten itsestä se taitaa ihan lähteä. Meinasin äkkiä heittää tärkeimpiä yhteistyökumppaneita, mutta niitä kertyikin varsin nopeasti ainakin 10 hengen lista, joten jätän mainitsematta :D Eniten yhteistyökumppaneita löytyy - yllätys yllätys - tollerien parista, mutta myös esimerkiksi labrojen, sakemannien ja mettäkoirien parista. Voisitte muuten ihmiset ottaa enemmän metsästysmakkaroita (mäyräkoiria!) kun oon niiden parissa aika yksin. On mun lisäksi myös mana, joka kasvattaa ja sit parilla muulla on yksittäinen mäyrinkäinen.

Kuinkahan paljon mullakin on noita turhia koiria, joita oon alkuun vaan hankkinut kisattavaks tietämättä mitään niiden jalostuskäytöstä. :D Tällä hetkellä mulla olis esimerkiksi vuodelta keppi ja käpy oleva shar pei, jolle suunnittelen pentuetta, mutta en tiiä onks sille kysyntää. Pitipä vain äkkiä raapustaa pari riviä..

Susityttö, sinäpä sen sanoit "Kun puuhailee liian monen rodun parissa niin ei vaan oo kykenevä tekemään tota Lyydian mainitsemaa evm sukuinen x evm sukuinen => 1-polvinen x 1-polvinen - juttua, että sais sukutaulut tasaiseksi." Tää meinaa mullakin jo olla ongelma, enkä kyllä tiiä kuinka kukaan jolla on vieläkin enemmän eri rotuja kuin mulla, niin kykenisi tähän, en mäkään siis kykene. Mä oonkin nyt karsimassa useamman rodun pois (huskyt, owczarekit, lapinporokoirat, malinoisit, saksikset, tollerit), jotta voin keskittyä niihin, mitkä kasvatustyönä innostaa (malamuutit, samojedit, basset hound - kaukasiankoiraa mietin vielä). Tossakin on jo kymmenen eri rotua, eli aikamoinen työ täytyisi nähdä, jos haluaisi olla kaikkien aktiivikasvattaja. :D

Sitten vielä noista ns. vääränrotuisista, syrjähyppy- ja randomsijoituskoirista XD Mulla on tällaisia innotuksia kyllä useastikin, kuten mainitsemani sileäkarvainen collie ja mopsi. Ne on molemmat sellaisia mielitekohankintoja (toki tavoitteiden kera) mutta siis vaan jotenkin niin ihania yksilöinä. Mulla tulee monesti kun katson pentuetopicceja, että voi kun ois niin kiva tommonen ja tommonen ja tommonen. Mutta äh aina se kariutuu siihen, kun haluan panostaa enemmän aikaa omien rotujen kasvatukseen ja pelkään että nämä jää sitten vähemmälle huomiolle. :( Tai oon kyllä varma, ettei ne aivan kisaamatta jäisi, mutta jos on esimerkiksi sijoituskoirasta kyse niin sitten on jo enemmän paineita, kun on osana toisen kasvatustyötä.
Nytkin tuli niin ihku fiilis tosta shar peistä. En oikeessa elämässä ikinä ottaisi, mutta voi että mikä ihana ruttu seki olis. <3 :D

Mä luulen, että mun täytyy vaan esim. alkaa piirtää noita kaikkia rotuja mitä haluaisin, mut sit kaupata kuvat joillekki muille. Paitsi jos yritän tehdä sillee, nii sit en pystykkään luopumaan kuvasta ja pakko hommaa semmonen koira itelle............ itsehillintä ei ois pahitteeks. okok :D

^Tuleeko Leeville vielä pentue? Nimimerkillä otin jo Kitkan tulevalle jälkeläiselle sulhasen .

Tulin selittämään jotain järkevää, mutta siitä oli tulossa niin sekavaa että luovutin. Pointti oli kuitenkin jotain sen suuntaista, että bortsuja on kiva kasvattaa kun valinnanvaraa on paljon ja mielessä onkin jo monta tulevaa yhdistelmää, mutta pyreneittenpaimenkoirat turhan yksinäistä puuhaa. En tosin suostu luopumaan niistä, sukutaulut vaan tulee olemaan kaikkea muuta kuin kauniita :-D. Mulle ei kyllä suvun tasaisuudella ole merkitystä, jos tykkään vanhemmista niin pentu kelpaa mulle. Tykkään myös siitä että vanhemmat ois kisanneet realistisissa lajeissa. En odota että ajokoira ois yhtä monen lajin valio kuin vaikka joku mali, koska ne ei ole oikeastikaan yhtä monipuolisia. Mulla ei esim. huskyt kisaa ollenkaan agilityssa ja tokossakin tällä hetkellä vain yksi.

Nyt mulla alkaa koiramäärän karsiminen (tällä hetkellä 70 ja kolme tulossa, huhhuh...) mutta sen jälkeen ängetkää vaan mulle sijoituksia! Nytkin koiramäärä on niin suuri koska en osaa päättää jo valmiiksi kisattujen kanssa pentujen ja kuoppaamisen väliltä. Jos joku muu teettäisi pennut eikä tarvitsisi itse miettiä, ei jäis noita aina roikkumaan :D. Tällä hetkellä mulla on yksi sijoitus ja yksi koira jonka jalostusoikeus on kasvattajalla, mutta sitäkään ei ole juuri kisoissa näkynyt pitkään aikaan. Esim. mäykkyä mulle voi kohta kaupitella, jo ois aikakin omistaa nelosryhmän koira. Ja jos joskus tulevaisuudessa kelpaa evm-sukuinen malamuutti, niin toinpas tuossa sellaisen kun huomasin että sammari tarttee kaverin valjakkoon.

^ Joo siis sulle mun pitikin laittaa viestiä, että enkös mä luvannut Leevin sun nartulle puolisoks. Asia vaan töksähti siihen kun laitoin kasvattajalle cantarelille viestiä, eikä hän vastannut, niin en sit tiiä onks se ihan ok. Mut voin lähettää uudelleen jos vastausta tulisi! :D

Jee muutinko hait?! Ja jos sijotuksii haluut niin mä voisin änkee sulle evm-sukuista muuttia tai sammaria jos kiinnostaa... Vastapalvelukseksi mä voisin vaikka jeesiä sua pyreneittenpaimenkoirien kanssa eli ottaa semmotteen sijotukseen :D

^Sopii paremmin kuin hyvin! Auttais jo paljon kun saisi yhdenkin tuonnin sijoitukseen, vois jopa yhdistää jotain omia koiria kun olis viittä eri (epätasaista, mutta pakko tyytyä vähään) sukua käytettävissä :D. Ja malamuutti tosiaan tarttui vihdoin mukaan, tuollainen Nao-poika.

Ps. teidän sukutaulukeskustelujen ansiosta päätin etten halua seuraavalle karjispentueelle evm-emää (isällä toisella puolella sukua neljä polvea), joten herätän henkiin vanhan koiran ja pentueelle tulee jopa vähän sukusiitosta, hui!

Oh yes. Laittelen sulle yksärillä enemmän viestii näistä sijotusjutskuista. ;)

Mä en katso pientä sukusiitosta pahalla virtuaalimaailmassa, koska sitä on niin harvassa ja usein juuri aika kaukana suvussa. Jotenkin se tuo enemmän sitä realistisuutta, vaikka ei sukusiitokseen tietenkään pitäisi pyrkiä, mutta joskus voi joutua sellaisia "riskejä" ottamaan. :D Mutta en tosiaan toivo että se hirveesti rupee yleistymään.
___________________

Mulla tosiaan yksi kennel vaihtoi nimeä, Touslesta tuli Odinnen's. Päivitin myös vähän kennelin ulkoasua talvisemmaksi.