Karvaturrit

Mulla yleensä virtuaalikoirat ovat eläneet sellasen 2-3 IRL vuotta, kunnes ne ovat "kuolleet". Olen tyytynyt vain listaamaan koirien nimet, tittelit, vanhemmat ja syntymä- ja kuolinpäivät yhteiselle muistosivulle. Yleensä "kuoleminen" tulee mulla kyseeseen, kun koiraa on kisattu mielestäni riittävästi ja käytetty jalostukseen. Nykyään en mielelläni käytä koirien "kuolemisesta" terrmiä "kuoleminen", vaan pikemminkin "eläkkeelle jääminen" (engl. retire). Tällaisessa tilanteessa voin rauhassa "herättää koiran henkiin" tarvittaessa Käytän aika paljon myös "sijoittamista" evm-koteihin, jolloin koirat ovat taas vapaasti käyttöönotettavissa.

Nath kirjoitti:Joskus on tullut törmättyä virtuaalitalleihin, joiden sivuilla lukee tulipunaisin kirjaimin virtuaaliheppojen joukkosurmasta, eli kuinka talli paloi ja kopotit siinä sivussa jne. jne. Onkohan moiseen törmätty kennelpuolella? :D

En ole muistaakseni tällaista harjoittanut (vaikkakin olen saattanut, mutta en mene sanomaan mitään varmaan), mutta muistan erään kasvattini "kuolleen" tällaisessa joukkosurmassa.

Viivi kirjoitti:Mun on kysyttävä vielä, mikä on koko virtuaalikenneluraltanne se kaikkein rakkain virtuaalikoira?

Vaikea mainita yksittäisiä koiria. Jos kysymys olisi "mikä kasvattamasi rotu on ollut kaikkein rakkain", niin vastaisin shiba, koska kaikki shibat ovat olleet tosi rakkaita. Kaiketi voiton vie shibanarttu CE Aimée. Kasvatin sen itse 22.12.2004 ShowDog.com-linjaisista koirista. Käytin sillä tätä kuvaa. Tykkäisin Aiméesta sikana! Se oli myös parhaiten menestynein koirani koskaan (15 titteliä, ehkä 16, koska epäilen sillä olleen oikeus vKANS MVA:hankin, mutta siitä ei ole merkintöjä missään.) Haruka Hibikin ohella. Lisäksi kisattiin agilityssä jonkun verran neidin kanssa. Teetin Aiméella yhden pentueen, josta ei tosin ole enää minun käytössäni ainuttakaan koiraa (2 kuollutta, 3 muualla), mikä harmittaa vähän.

Viivi kirjoitti:mikä on koko virtuaalikenneluraltanne se kaikkein rakkain virtuaalikoira?

Ehdottomasti jo aikaa sitten poistunut BlackCave's Blue Bat. Oli ensimmäisiä virtuaalikoiriani, jonka linjoihin perustin sakemannikasvatuksenikin aikoinaan. Nykyään Blueta näkyy edelleen joidenkin sakemannien linjoissa ja onpahan mulla yksi sen jälkeläinenkin alenevassa polvessa.

Muita rakkaita ovat BC's Story of Endless Love, monen maan valio ja yksi menestyneimmistä virtuaalisista bernhardinkoirista kautta aikojen, sekä Angel from Darkness, vastikään menehtynyt bouviernarttuni.

Itse en ole paljoa miettinyt kuinka kauan koirat pysyy hengissä, mutta oikeastaan silloin kun niillä ei "tee mitään". Eli on pennut teetetty ja kisautukset suoritettu loppuun, mutta se saattaa olla vaikeaa, jos meriittirivillä on 10 meriittiä ja sitten kaikki "menee hukkaan". ;>

Ja sitten kaikki alkaa alusta uusilla koirilla, kun edellinen suurmestari siirtyy sateenkaaren toiselle puolelle. Jos kyseessä on kasvatti, niin itse ilmoittelen kasvattajan vieraskirjaan että koira on nyt kuollut ja kaikki on ohi.

Joskus olen miettinyt että aahh ~ entäs silloin kun vihdoinkin on saanut ensimmäisen koiran kisautustaipaleen loppuun ja nyt saa ihailla sitä meriittiriviä ja teettää pennut ja sitten kun pennut on teetetty niin ei varmaankaan raaskisi luopua niin ihanasta koirasta, jonka kanssa on jo kauan kisaillut.

Hmm... minulla ei ole vielä yhtään virtuaalikoiraa, koska kennelkään ei ole vielä valmis. Uskon, että pidän koiriani hengissä niin pitkään kunnes ne on jo jotain 13-14 (elinikä n.). En varmaan "tapata" koiraiani ikinä missään tulipaloissa ym. Ja vielä kerran : luulen pitäväni ne mahdollisimman pitkään,.

Tuli tässä mieleen, että ne joille on vaikea heittää noita meriittirivejä menemään, niin voihan ne laittaa eläkkeelle ja sieltä sitten saa ihastella sitä "vanhaa mestaria", kunnes kyllästyy sen kurppanan tuijotteluun sivuillaan. Sitten sen voi huoletta heitellä menemään.
Näin ainakin olen itse suunnitellut tekeväni.

Olen myös miettinyt, että koiralle voisi tekaista jonkun taudin tai "koira ei vaan jaksa enää" ja heittää virtuaalieläinklinikalle tutkittavaksi - ja sitä kautta myös lopetettavaksi, kun ell toteaa, ettei mitään ole enää tehtävissä ja olisi parempi päästää vanha koira vehreämmille niityille.

Olen ajatellut siirtää tuota vanhempaa valkkariani jo tuonne taivaan puolelle. Mutta tuota tuo, just kun ajattelin sen eläkkeellekkin siirtämistä -neiti alkoi pärjätä näyttelyissä, tuoden kotiin ROP -veteraani tuloksia. Minulla ei ole vielä mikään virtuaalikoiradelannut ym. mutta kun sekin aika koittaa, ajattelin tehdä kaikille taivaassa oleville koirilleni yhteisen muistosivun.

Yleensä koira "katoaa/häviää" kun se on elänyt about 2 irl-vuotta. Harmittaa, kun en ehtinyt siirtää entisten/kuolleiden koirieni sivuja muualle, kaikki hienot tittelirivitkin meni ): Rakkaimmat virtuaalikoirani ovat olleet näyttelyissä menestynyt "kantanarttuni" Meiju, Pakkashelmen Cuurakeiju ja samojedikasvatukseni pohjana toiminut Adelein Candyqueen.

Mä en siis niin kauan täällä vielä ole pyörinyt, että olisin jonkun koiran ehtinyt pitää ihan sateenkaarisillalle saakka. Kuitenkin kun niin sitten käy teen jonkinlaisen muistosivun kaikille koirilleni. Luulen että nää mun koirat tulee elämään jotain about 2-3 irl vuotta ja saa sitten lähteä vehreämmille tokokentille ;)

Mullakin on se tilanne, että ei yhtään koiraa ole vielä ehtinyt kuolla. Olen kuitenkin päättänyt että kun aika koittaa, koira saa muistosivun, juuri sille kirjoitetun muistokirjoituksen ja muuta sellaista. Jokainen koira on omalla osallaan vaikuttanut minuun virtuaalimaailmassa eikä pikselipiskejä sovi vain hylätä! :) joo vakavastihan tää tyttö nää jutut ottaa mutta oma on ongelmani Koirat tulevat elämään noin kaksi irl-vuotta, ellei sitten enemmänkin.

Mulla on koirat vaan lopetettu ja yksi joutui onnettomuuteen.
Koirat on elänyt semmosen 1-4 irl-vuotta.

Kun koira kuolee niin laitan siitä lauma sivulle tiedon missä on nimi syntymä & kuolin aika.
Niin ja kaikki tittelit myös.

Kaikkein rakkain koirani on ehdottomasti ensimmäinen coton Puuvillapilven Bertha.
Titteleitä tuli yhteen 29 ja 51 ROP voittoa. Muutenkin kisasin tuon koiran kanssa ihan hirmusesti vähän jäi harmittamaan se että siirsin Lolan muistoihin ennen kun sain sen agivalioksi.
Pentueita on kaksi josta muutama on päässyt ihan aktiiviseen kotiin ja yksi on minulla.

Mulla ei oo koirieni kanssa mitään tarkkaa aikaa, että jos se on elänyt 2 irl vuotta niin lopetetaan. Koirani siirtyy sateenkaarisillalle sitä mukaan kun minusta tuntuu siltä, ja yleensä minusta tuntuu siltä siinä vaiheessa, kun koira on saavuttanut menestystä, sekä sillä on jälkeläisiä. Lisäksi joskus vaan tuntuu siltä että nyt on aika saada uutta verta kehiin! Mutta kyllä mulla nyt on koirat elänyt keskimäärin 3-4 irl vuotta.
En pidä mitään hirveän suurta showta asiasta, saatan mainita siitä kennelin blogissa. Minulla on kyllä kaikki menneet basenjit ylhäällä koirat-sivulla. Menehtyneen koiran nimen yhteydessä kerron sen jälkeläiset sekä kilpailumenestyksen. Vuodesta 2004 asti multa on menehtynyt kymmenen basenjia (kolmelta puuttuu vielä tuo muistokirjoitus). Muistokirjoituksen laitan siksi että haluan muidenkin näkevän, että sellainen ja sellainen koira on joskus ollut olemassa. :---) Lisäksi se muistuttaa myös omista saavutuksista hieman!
Kaikki koirani ovat aina kuolleet "luonnollisesti".

Mun rakkaimpia ja lempparikoiria on ollut basenjineiti vKANS & vFIN & vCA & vSWE & *vZB & vEST & *vN & *vLT MVA BH CAW-06 vSWEW-07 Fortryllende Rødhet "Tilda". Toinen lempparikoira oli lagottoherra Nowadays Handsome Stranger "Heppu". Hepullakin oli jonkinäköinen tittelirimpsu mut ei mulla oo sitä enää tallella :D

Mulla on pienoinen ongelma kun kennelin perustamisesta viime vuoden loppuun oli kuollut yksi koira. Nyt sitten noilla ensimmäisillä asukkailla alkaa olla jo pentueet teetettynä ja ikää sellaiset 3-4 irl vuotta, joten niiden tilalle pitäisi uutta verta saada, mutta on se hieman kummallista että karkeasti veikattuna kymmenen koiraa kuolee yhtäkkiä viikon sisällä! Noh, ehkä mielikuvitus koirat saa joskus ollakin erittäin epärealistisia : D

Mä en tajuu mikä siinä on vaikeeta lopettaa pari virtuaalikoiraa. Tänä vuonna oon päästänyt ensimmäiset kaks koiraa vihreemmille paimennusmaille, ja kenneleissä on pari koiraa, joille on jo pentueet teetetty ja vois hyvinkin laskea sen pois. Yhtäkkiä keksinkin aina, että eikö toi oiskin kiva vielä saavuttaa ja toi ja toi, kun ois se hetki että pitäisi lopetuttaa yksi koira.
Mun piti Nikke laskea jo viime vuoden lopussa sateenkaarisillalle, mutta pystyin siihen vasta tän vuoden maaliskuussa. Leni piti lopetuttaa heti pentueen jälkeen, mutten pystynyt siihen, ja herra pääsikin vasta tänään sinne sateenkaarisillalle. Bea, Ever ja Bard, ois koiria jotka vois kanssa periaatteessa laskea nyt pois, mutta sitten tulee niitä outoja pakkomielteitä, kuten Bean ja Everin kohdalla, että haluan saada sittenkin niistä vielä tokovaliot ja Bardin kohdalla se pelastuskoiran titteli ois ihan kiva, niin ja se käyttövalionarvo, niin ja oishan se kiva kysellä, josko sillä uskaltaisi toisen pentueen teettää, ei sen suku musta vaikuta niin yleiseltä. Just tälläistä kaikkea mä keksin aina, ja tää menee niin mahdottomaksi. Hipin ja Sirankin vois päästää pois, mutten pysty siihen. On ne virtuaalikoiratkin vaan niin rakkaita, että on hankala päästää ne pois. Mä yksinkertaisesti kiinnyn niihinkin :-D

Mulla on tällä hetkellä vähän alle 40 koiraa, joista ainakin 10 voisin päästää niille vihreemmille paimennusmaille, jos vaan pystyisin siihen.

^ Kai se vaikeus johtuu siitä, että virtuaalikoiriinkin(ja niiden tuloksiin :D) kiintyy niin paljon, että se on vaikea lopettaa. Mulla on vanhin koira ollut elokuusta asti, joten mun kohdalla pois päästäminen on vielä kaukana, mutta kuitenkin. Ja sitten mä en osaa siirtää koiria edes eläkkeelle, vaan kisaan edelleen. :D

// Deleteä on helppo painaa, mutta sen päätöksen tekeminen ei. Ainakaan miusta.

Se on kyllä todella helppo sanoa jos on itse sellainen ihminen jolla on selvä linja, että "kun koira on saavuttanut tämän ja tämän sekä pentuetili on maksimi joten voinkin lopettaa ja tuhota koiran sivut". Tälläiselle tunteilialle joka selvästi kiintyy nopeasti kaikkeen liikkuvaan tai olemattomaan, niin tämän tyyppiset asiat ovat vaikeita päätettäviä. Vaikka se koira olisi jo eläkkeellä eikä sitä kisautettaisiin (=tyhjänpanttina?) sen "sielu" ja mitä olen tehnyt tuon virt. elukan eteen, joka palkitsee takaisin niin tuntuu lopetuksen jälkeen siltä, että kaikki se olisi täysin turhaa. Minulla on vieläkin kennelissäni lapinkoira millä ei ole mitään merkitystä jalostus- tai käyttölinjalla, mutta se on silti minulle kultaakin kalliimpi. En kai ole edes ainoa?

Kyllähän se on aina helppo painaa siitä Delete-napiskasta, mutta tosiaan minä en kuulu niihin.