Labradorinnoutaja - millainen koira rotuna?

[femm]

En itse ole ollut paljoa tekemisissä muiden rotujen kuin labbisten kanssa, joten en osaa hirveämmin sanoa mitä koiraa on haastavampi kouluttaa kuin toista. Varmastikin on yksilöllisiä eroja. Metsästyslinjaisesta ja näyttelylinjaisesta pennusta voi varmasti kasvattaa samanlaisen jos niin päättää. Toisella ehkä metsästyviettiominaisuudet ovat vain paremmat, mutta ei se sitä estä kuitenkaan - onhan labbis alunjuuriaan metsästyskoira ennemmin kuin näyttelykoira. Jos siis saisit näyttelylinjaisen pennun, uskon että pitäisit siitä samankaltaisin tavoin kuin nyk. labbiksestasi. :)

Mutta itse luokittelen suositut koirat jollain tasolla peruskoiriksi, joita näkyy jonkin verran arkipäivässä.

[Mineas]

Jos siis saisit näyttelylinjaisen pennun, uskon että pitäisit siitä samankaltaisin tavoin kuin nyk. labbiksestasi. :)

Luonteen puolesta mä varmasti tykkäisinkin, en nimittäin usko että metsästys- ja näyttelylinjaisella labukalla on mitään älyttömiä luonne-eroja. Mä en vaan tykkää näyttelylabukan ulkonäöstä, joten sen takia oon pitäytynyt näissä metsästyslinjaisista. Hienoja koiria näyttelylinjaisetkin ovat varmasti, kauneushan on aina katsojan silmässä!

[femm]

Tarkoitan siis, että pitämällä sen hyvässä kunnossa, ei näyttelylinjainenkaan niin paha olisi. Tuolla kehissä olevilla koirilla tahtoo toisinaan hyllyä se rasva niskassa ja selässä, mutta ihan nättejä koiria niistäkin varmasti kuoriutuis jos vaan sais vähän vähemmän ruokaa ja enemmän liikutaan :)

[Susityttö]

Tuohon lukumäärään vielä kertaalleen. Itse tykkään näyttelyihin osallistua, haluan niissä pärjätäkkin. Se vähentää innostusta kys rotuun, koska menestymis mahdollisuudet ovat lähes olemattomat suuren lukumäärän takia enkä ole hirveän innostunut ottamaan pelkkiä käyttölinjan koiria... Haluan kaiken samassa paketissa :D

Labbiksia kyllä on paljon, niistä suurin osa on mulla ja tunnetusti mun koirani ei ole voittaja-ainesta, joten loppujen lopuksi uskosin, että on aika helppo löytää labralle kuvat joilla pärjää näyttelyissä hyvin :) Eli siitä vain Shady ottamaan itelles labra virtuaalisesti ;) Sulla kun oli joskus kaks tosi hienoa urosta (Bat-Boi Lukki? ja Expres Sage)! Tulikos Bat-Boi Lukille koskaan jälkeläisiä? Pahoittelen suuresti, jos uroksesi nimi on väärin, koska en nyt ihan varmaksi muista miten nimi kirjoitettiin! Toivottavasti on ees sinne päin.

[Shady]

Hämmästyn aina vaan uudelleen miten hyvin sinä susityttö muistat vielä mun vanhoja koiria :D Kyllä nimet meni aivan oikein :) Ei sille tainnut tulla.. En yhtään kyllä muista sainko sitä uuteen kotiin sillon kun lopetin, kun expres sage tuli sulle? Jos se sillon on saanu uuden kodin niin sitten en tiedä onko jälkeenpäin teetetty pentuetta. Itse en teettänyt.

Mua alkaa kokoajan enemmän ja enemmän kutkuttaa uus labukka. TEIJÄN VIKA! :D Mut ei hemmetti kun ei nyt oikeen pystyis kykenis viitteis :P

// Pitäsköhä sitä yks ruskee uros ottaa hitaasti kasvamaan nurkkiin ;D

/// Kysytään nyt samaan hengenvetoon vielä: Tiedättekö jollain olevan myynnissä uros, aikuinen tai pentu, joka on evm sukuinen tai todella harvinainen suvultaan, jota pystyisi tulevaisuudessa käyttämään jalostuksessa ilman suvun tulemista esteeksi?

[Susityttö]

Eki tuli mulle joo :D Kyl mä nää rodut muistan minkä parissa oon joskus tosi aktiivisesti pyörinyt! Mä en ainakaan ole Bat-Boi Lukkia nähnyt uudella omistajalla enkä suvuissa törmännyt, joten varmaan sitä ei sitten ole käytetty jalostukseen.

Mäpäs laittelen sulle Shady yv:tä koiran suhteen.

[Spunky]

Tulenpa minäkin heittämään tänne omia mietteitäni, sillä taidan olla ainoa vlabbiskasvattaja, joka on kovasti linjannut keskittyvänsä nimenomaan niiden "näyttelylinjaisien" kasvatukseen. Haluan nyt siis tarkentaa omaa näkemystäni ja kasvatuspyrkimyksiäni:

Itselläni on aina ollut tarkka käsitys omasta ihannelabbiksestani, joka ei sijoitu kumpaankaan ääripäähän; siis käyttöön tai näyttöön. Koiralla tulee olla kummankin linjan ominaisuuksia eli riittävä työmotivaatio ja koulutettavuus, mutta toisaalta ulkonäöllisesti haluan siihen pehmeitä piirteitä. Eli labbiksella on oltava sukupuolileima mukainen pää (ei siis liian kapeaa kalloa), vahva runko, joka kuitenkin on elegantti eikä liioittele suuntaan tai toiseen. Voin kai siis sanoa olevani ehdoton sekalinjaiseeden kannattaja. En haluaisi labbisten muuttuvan vain kahdeksi ääripääksi, vaan suosin enemmän kultaista keskitietä.

Itse omistan täysin näyttelypainotteisen linjan omaavan labbisneitosen, mutta en voi silti sanoa ihannoivani vain puhdaslinjaisia näyttelyhirmuja. Meidän Minni tosin ei alkuperästään huolimatta ole mikään laiska näyttelykehien pullakoira vaan erittäin terhakka ja omanarvonsa tunteva neiti, joka nauttii pitkistä metsälenkeistä. Minni taisi olla muutenkin pentueen energisin pakkaus. Yksilöissä on siis ehdottomasti eroja. Enkä voi sanoa, että tätä jukuripäätä olisi mitenkään naurettavan helppoa kouluttaa, päin vastoin. Meidän Minnillä on kyllä omat vahvat näkemyksensä joka asiaan..

Tärkeintä tietysti on, että labbisten jalostuksessa otetaan huomioon terveys! Näyttelylinjaisia on joissakin maissa viety aivan liian pitkälle ja koiran terveys on jäänyt aivan toissijaiseksi seikaksi. Tämä on hyvin surullista, enkä hyväksy menettelyä sitten laisinkaan! Toisaalta ääripään käyttölinjaisetkaan eivät taas ulkomuodollusesti ole tunnistettavissa labbiksiksi, vaan muistuttavat enemmänkin vinttareita, jos nyt näin voisi oikein kärjistämällä kärjistää ja tietty rodunomainen ulkomuoto tulisi mielestäni kuitenkin säilyttää, vaikkakin terveyden raamien sisässä. Siksi haluaisinkin valita sen kuuluttamani keskitien, joka ei tietenkään ole sekään niin yksinkertainen. Ei voida vaan ottaa tuosta noin huippu käyttölinjaista ja huippu näyttelylinjaista ja sitten SIMSALABIM, tulisikin täydellisiä jälkeläisiä, joilla on molempia huippuominaisuuksia. Ei tämä toimi suureksi harmiksi ihan näin yksinkertaisesti! :D Mutta jaksan silti uskoa, että fiksut ja rotutietoiset kasvattajat osaavat tehdä onnistuneita jalostuspäätöksiä niin, että "labbis pysyy labbiksena".

Siis oman vkasvatukseni labbikset ovat ihanteeltaan sekalinjaisen kaltaisia; ne voivat menestyä näyttelyissä, mutta työskentelevät myös mielellään. Silti puhun näyttelylinjaisien kasvatuksesta, mutta oikeastaan visio minun näyttelylinjaisestani on sekalinjaisen tyyppinen.

[Quattro]

Muakin alkoi kiinnostaa aihe enemmänkin, joten voisin jokusen sanan kirjoittaa.

Meiän IRL-Donna edustaa ns. dual purpose-linjausta. Joka ei ole mielestäni sama asia kuin tuo sekalinja, koska sekalinja koirat eivät näytä käyttölinjaisilta eikä näyttelylinjaisilta vaan siltä väliltä. Dual purpose koirathan näyttävät siltä miltä labradorejen rotumääritelmän mukaan kuuluu näyttää, mutta ne ovat toimivia isännän apulaisia metsällä.
Itseasiassa meidän Donna on aika pienenkokoinen narttu, tosin nyt vähän pulskemmassa kunnossa kun synnytys edessä (hihi, että jännittä :3 ) Donna 6kk 1.v2vpää. Mielestäni tälläinen kultainen keskitie olisi vain täydellinen. On turha yleistää, että kaikki näyttelylinjaiset ovat tyhmiä ja lihavia, sillä ovathan jotku käyttölinjaisetkin kamalia sättäämään koko ajan eivätkä keskity yhtään. Eihän labradoreja alunperin sellaisiksi luotu. Niiden kuuluu mielestäni olla rauhallisia työskennellessä, pehemeät ja syvät otteet riistaan. Nykyisin vain todella monet koirat rikkovat riistaa, eikä se taas auta asiaa.

Komppaan täysin Spunkya. Labradorejen jalostus on viennyt terveyden riskirajoille. Miettikää nyt nykyisiä täysin näyttelylinjaisia koiria, niiden jalathan rasittuvat ihan hirveästi niiden liikakilojen takia. Olisikin tärkeä, että jalostettaisiin enemmän terveyden kuin ulkonäön perusteella. Toki en kiellä etteikö koiran ulkonäkö minulle merkkaa mitään. Kyllä se merkkaa, mutta enemmän terveys. Sillä sairas koirakaan ei jaksa juosta kehissä.

Mun mielestä kaikkein hienoin koira on kaikista hienoin kun se toimii loistavasti metsällä, mutta sen kanssa kehtaa juosta kehässäkin. Ja ainii olisi kiva nähdä turrilaisten labradorejen kuvia vaikkei se liity virt. kasvattamiseen mitenkään.

[femm]

Quattro, kävin koirani kanssa Tuusulassa jossain erkkarissa. Silloin Nala painoi noin 27kg, eli oli tosi hoikassa kunnossa.
Kyllähän siellä tuli sanomista, että onpas liian hoikka koira. Vieressä oli keltanen uros koira, joka mielestäni näytti jo vähän tukevahkolta. Oli saanut punaisen ja pitäisi kuulemma olla enemmän massaa! Siihen loppui meidän näyttelyura. Mielummin terve koira kun lihava sertihai. Nyt Nala painaa 34kg mammana olon jäljiltä ja tarkotus olisi laihuttaa ainakin nuo 4-5kg kun Nala leikataan tammikuussa. Meillä on siis Nalan poika 9 kk Otso eikä juoksuaikoina enää onnistu yhteiselo samassa huoneistossa.

Onnea pennuista! :) Onko jo tiedossa montako niitä on suunnilleen tulossa?

[Quattro]

femm, kuusi näytti olevan ultrassa. Jos jotain kiinnostaa niin isänä pennuilla on englantilaissuomalainen FI MVA Devonshires London Edition. On kyllä ihan mahtava koira, ei voi muuta sanoa. Kävi neljässä näyttelyssä suomessa ja kaikista sertit ! Ja taipumuskokeet suoritti helposti vaikka koira oli ollut kerran vain lintujen kanssa tekemisissä ennen nojoo meni vähän ohi aiheen

[femm]

Joo, tutuille tuli koira Ruotsista, joka suoritti taipparit mennen tullen kun oli sellaisesta suvusta :-) Erottui edukseen siinä kokeessa silloin.

[Quattro]

se on niin upea vaan kattoo sellasia koiria, niitä on vain niin harvakseen.

[femm]

Niin ja on se jännä mitenkä sukujuuret vaikuttavat niin paljon koiran osaamiseen sittten!

[femm]

Hehe, olin tossa parisen viikkoa takaperin esiintymässä toisen labradorini kanssa Kalpa - Jokerit pelissä :) Esiteltiin jäällä välierällä hurtan tuotteita!
Saatiin palkaksi ne vaatteet mitä esiteltiin, joten ihan hyvä diili :) Mulla on nyt tokoliivi ja koiralle punainen fleecepusakka sekä perusnaru :-) Ja koira käyttäyty mitä hienoimmin!

[Mineas]

http://tompan.nettisivu.org/files/2011/01/laslo.jpg
Haluisin esitellä ulkonäöltään mun mielestä aivan tajuttoman komeen labradorin! Tuon tyylinen labradorin kuuluis mun mielestä olla, ei ruipelo eikä läski, vaan lihaksikas ja voimakas.